Kuvasaastetta ja tokotössejä

Tiina laittoi vielä lisää Rokin kuvia maaliskuiselta kuvauspäivältä. Näistä löytyy kyllä niin ihania otoksia rakkaasta mustavalkoisesta, että pitäisi varmaan vihdoinkin saada joku seinälle asti.

Tämä on ihana! Skarppi ja söpö <3

Ja onhan se aika komiassa takissa liikenteessä :)

Seuratessa voi näyttää myös keskittyneesti kieltä.

 Nouto on meidän juttu, oli kyseessä sitten kapula tai lelu.

Tokoilusta muuten.. Käytiin eilen Annen ja Ainon kanssa lenkkeilemässä Rantaraitilla ja Viherlandian ympäristössä. Sen päälle sitten tokoa, josta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Lenkki meni kivasti, pientä rälläystä vapaana, Rokilla vähän yritystä Ainon suuntaan taas enemmän kuin talvella, keväthormonit hyrrää. Aino näyttää kyllä närhen munat Rokille, kun poju intoutuu liiaksi kiipeilemään. Roki vaan uskoo tosi vähän aikaa... Jatkoimme vielä hihnalenkkiä pitkin vanhaa Vaajakoskentietä ja kumpikin koira kulki tosi hyvin.

Toko sitten oli alusta lähtien aika kaameaa. Tehtiin ensin Rokin kanssa ja Anne kuvasi luoksetulon ja liikeestä seisomisen sekä maahanmenon. Ehkä Rokilla oli mielenkiinto vähän Ainossa autossa, mutta en voi kyllä sen piikkiin laittaa paljon mitään. Olen itse niin helkkarin epävarma, että eihän tuosta touhusta mitään tule. Pitäisi ihan älyttömän paljon panostaa vaan vieläkin siihen leikkimiseen ja hauskanpitoon vaan. Lopulta kuitenkin nuo kolme liikettä onnistuivat ihan kohtalaisesti, vaikka seuraamisen kontakti olikin kehno. Ensimmäisessä maahanmenossa Roki seisoi, mutta vahvistettiin sitten hetki maahanmenoa ja liike löytyi ok.

Seuraaminen oli harvinaisen hukassa. Ja minä niin luulin tehneeni sen kanssa oikeasti töitä viime aikoina :(. Aion nyt alkaa rakentaa kontaktia ihan alusta uudelleen. Ainon pienet seuraamispätkät Annen kanssa näyttivät niin täpäkiltä ja reippailta meihin verrattuna. Lisäksi kontakti pysyy kasvoissa. Iloista meininkiä! Ei Rokin kanssa toimi tuo palkka oikeassa kädessä juttu, tai en ainakaan halua sellaista löysää olemusta koirasta, jolta se meinaa näyttää, kun kontakti on käteen. Mutta edelleenkin myös tätä liikettä painaa mun oma epävarma toiminta.

Jos tämä olisikin jäänyt tähän... Päätin sitten leikkiä Rokin kanssa ja heitellä välillä myös noutokapulaa, koska se nouto kuitenkin on ollut ihan parasta koko ajan. Roki sitten otti jo unohdetuksi luulemani lällättelyvaihteen päälle eikä totellut luoksetulokutsuja. Meinasi olla työ saada se luokse ja kiinni, kun treeniparkkiksemme ohi kulki pari muuta koiraa. Pakko myöntää, että vähän niskasta jouduin tarttumaan. Sotkimme samalla Ainon makuun, kun Roki sanoi piip. Lällättely jatkui sitten pariinkin otteeseen.

Lopussa lyhyt paikkamakuu, jätän koiran ja käännyn sitä kohti: Roki putsaa antaumuksella pallejaan. Komennan, ja kaveri ampaisee pystyyn. Jätän uudestaan ja toinen yritys menee armottomaksi pään pyörimiseksi ja Ainon bongailuksi. Saatiin rauhalliset 15 sekkaa ja palkkasin siitä.

Ei vitsit kun voi ottaa aivoon. Ei musta taida olla koirankouluttajaksi, en taida osata.. Noh, ehkä me sitten tehdään tätä vaan huvikseen. Vaikka mua olisi kyllä pikkuisen innostanut se kilpailumielessä treeniminen. Musta ei ole kivaa olla kehno jossain :D, se on minussa tyyppivikana, enkä osaa ottaa asioita kovin rennosti. Kyllä tämä tästä.


Ai niin, käytiinhän me tapaamassa uutta kaveriakin viikonloppuna. Näyttelyreissun perään oli sunnuntaina kiva lähteä lenkkitreffeille Haukanniemeen Pipsa-bortsun kanssa. Pipsa on se tytteli, joka pisti talvella yhdet Rokin tokotreenit sekaisin olemalla vaan kertakaikkisen ihana :D. (No hetkinen, voiskos nää meidän tokoiluongelmat pistääkin vain naisten syyksi?;) ) Leikit menivät hyvinkin mukavasti yksiin juosten ja painien. Roki kyllä yritti Pipsaakin flirtata aikalailla ja ihan Ainon tapaan Pipsa ei niputtanut Rokia, piti osallistua itse komentamiseen :).