Kahdet vepetreenit

Uinti lienee hyvää lihastenpalauttelua vaelluskeikan jälkeen ja uitu ollaan. Ehkä olisi voinut keventää tämän viikon vepeilyä kuormituksen puolesta, mutta kun koiralla on selkeästi ollut intoa yhdessä treenaamiseen, jolta viime viikko oltiin tauolla, ja virtaa riittää, niin ollaan käyty peräti molemmissa tämän viikon treeneissä. Sunnuntai-iltana käytiin jo Annen ja Ainon kanssa Haukanniemessä lenkillä, ja uitiin koko porukka niemen kärjestä Tuomiojärvellä. Roki lähti ekaa kertaa mun kanssa mukaan uimaan ja uiskenteli niin kauan kuin muutkin ja pysytteli lähistöllä. Saattoi olla Ainon vaikutusta, kun Ainolle ihmisten kanssa uiminen oli tuttua puuhaa.

Eilisissä vepetreeneissä Muuramessa oli treenaamassa viisi koiraa, joten ehdittiin mainiosti kaikki liikkeet. Keli oli aluksi vähän tuulinen ja rannassa aikalailla heinää ja ulpukanlehtiä. Tällä kertaa Rokia ei häirinnyt mikään ja treeni sujui hienosti! Kehittämistä on omassa toiminnassa veneen haussa, pitäisi miettiä käskyjä uudestaan, olisi varmaan hyvä opettaa käskysanoiksi 'vene' ja 'rantaan' ihan jatkoluokkia ajatellen. Nythän käytän joka välissä vain 'tuo'-käskyä. Lisäksi seisoin vedessä, kun Roki veti veneen rantaan ja Roki irrotti köydestä ennen aikojaan. Uskon, että olisi tuonut köyden maaliin asti, jos olisin ollut kauempana.

Vienti tehtiin niin, että olin itse veneessä, tosi nappi temppu ja kutakuinkin 30 metriä oli matka. Hukkuva meni vähän pipariksi, mutta lähinnä sen takia, että hukkuva liikkui tosi paljon räpiköidessään etäämmäs rannasta. Liike oli viimeinen ja koira jo vähän väsynyt. Oli todella sitkeä suoritus ensinnä päästä hukkuvan luo ja sitten vielä vetää rantaan. Roki tosiaan sen teki, mutta oli aika uuvuksissa rantaan päästyään. Tänään ei sitten tehtykään hukkuvaa. Mietin, että ensi kerralla pitää tehdä läheltä rantaa oikein reipas ja iloinen nopea suoritus tässä liikkeessä.


Tänään oli treeni Harakkasaaressa. Veneen kanssa taas vähän probleema liian aikaisessa köydestä irrottamisessa. Täytyy pohtia tätä. Hyvin Roki kyllä saa veneen liikkeelle, vaikka selvästi joutuu töitä tekemään. Nyt oli myötätuuli rantaanpäin, joten auttoi vähän vetämistä. Hyppy reipas ja epäröimätön, kuten eilenkin (siihenkin voisi yhdistää sitä 'rantaan'-käskyä).

Vientiä tehtiin kahdella kierroksella ja tällä kertaa vieraalle. Itse vähän epäröin, mutta kokeneemmat kannustivat vaan aina treenaamaan vientiä jollekin muulle kuin itselle, koska jatkossa liike tehdään niin. Ensimmäinen tehtiin ehkä kymmeneen metriin. Roki ei lähtenyt kovin sähäkästi liikkeelle ja kääntyi ympäri noin puolesta matkasta. Ihan sitä en odottanut Rokin tekevän. Toinen lähetys onnistui paremmin ja vienti samoin loppuun asti. Rokille on todella hyvin uponnut kaaliin tuo käteen luovutus eikä tuntuisi olevan riskiä, että se pudottaisi liian aikaisin. Nyt palkattiin damia heittämällä - ehkä harjoituksissa voisi käyttää jotain erillistä palkkalelua, niin veneestä voisi vähän houkutella Rokia, jos liikkeellelähtö on epävarma. Toisella kierroksella vienti tehtiin hiukan pitempään matkaan, 15-20 metriä ja tällä kertaa hiukan hitaasta lähdöstä huolimatta liike meni hienosti loppuun asti.


Ruokahalukin ilmeisesti alkaa Rokilla palautua, aamuruuan kanssa ei ole ollut ongelmia reissun jälkeen ja nyt maistuu antaumuksella myös luu pitkästä aikaa! Roki on myös matokuurilla tällä hetkellä. Maha on vähän löysänä, tiedä sitten johtuuko kuurista.

Karhunkierroksella koiran kanssa

Tässäpä kooste kuluneen viikon reissusta Kuusamossa Karhunkierroksella. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut vaelluskeikka, säät suosivat erinomaisesti ja suunnitelmat menivät putkeen. Itsellä oli pientä riesaa jaloista, vaikka kengät olivatkin jo sisäänajetut vuoden lenkkeilyllä, tuotti taakka selässä pientä kipuilua varpaisiin. Mulla tuli rakot pikkuvarpaiden pohjiin ja isovarpaita särki todella paljon päivien viimeisten kävelypätkien aikana ja hetki kenkien poisottamisen jälkeen jomotus oli kaamea. Mutta ei kai totuttamiseen ole muuta mahdollisuutta kuin lenkkeillä 15 kiloa selässä pitkiä lenkkejä säännöllisesti - saattaa jäädä väliin.

Karhunkierroksen summittainen kartta ja muuta tietoa reitistä löytyy täältä: Karhunkierros - luontoon.fi

Sunnuntai

Aamupäivällä pakattiin rinkat, muut releet ja koira autoon ja startattiin kohti Kuusamoa. Oma rinkkani painoi 14-15 kiloa ilman vettä, Villellä muutaman kilon enemmän. Rokin repussa oli ruuat, pyyhe ja mantteli, painoa noin 2,5 kiloa koiraa varten. Koko reissuporukkaan kuului meidän lisäksi myös kaksi kaveripariskuntaa, joista toinen lähti Jyväskylästä matkaa omalla autollaan. He nappasivat kyytiin Iisalmesta puolet kolmannesta pariskunnasta - toinen puolikas liittyi seuraamme reitin varrelta kolmantena vaelluspäivänä.

Taisi heilahtaa automatkaan kahdeksan tuntia, ennen kuin Ruka häämötti kohdalla. Meillä oli mökki varattuna ihan Rukan läheltä. Illalla käytiin vielä vähän jalottelemassa ja katsomassa paikkaa, johon meinattiin reitti päättää. Saunomisten jälkeen painuttiin yöunille ennen aamun starttia reitille.

Maanantai

Aamusella tankattiin hyvät aamupalat, jonka jälkeen siistittiin mökki ja siirryttiin Itä-Rukan puolelle, jonne jätettiin parkkipaikalle autot. Taksi nappasi porukan sieltä kyytiin ja matkattiin Sallantien varteen Ristikallion pysäköintialueelle. Karhunkierroksen olisi voinut aloittaa myös pohjoisemmasta, Hautajärven luontotalolta, mutta matka olisi venynyt 70 kilometristä 80 kilsaan.

Pääsimme reitille vähän ennen kymmentä ja päivän etappi oli noin 20 kilometriä. Aluksi reitti kulki mäntykankaalla ja kaiken kaikkiaan ekana päivänä reitti oli melko helppokulkuista. Ristikalliolla otettiin pieni paussi ja maisemat oli mahtavat!

Aurinkokin alkoi pilkistellä ja lämpimän aurinkoisesta vaellussäästä saatiin nauttia melkein koko reissun ajan. Roki höntsäsi alkuun aikalailla, mutta tyytyi hyvin pysymään polulla eikä sinkoillut metsän suuntaan. Paimenkoiramaiseen tyyliin Rokin piti tarkkailla koko ajan, onko kaikki ryhmän jäsenet matkassa. Rokia varten Villellä oli juoksuvyö ja joustoliina varusteena. Porojakin Roki bongaili, mutta totteli nätisti kieltoa olla pinkomatta niiden perään. Muuten Roki meni vähän "metsä-moodille" ja tottelevaisuus kaiken kaikkiaan oli vähän niin ja näin...

Taukopaikoilla Rokilla riitti loppuun asti virtaa kanniskella keppejä sopiville uhreille, joita kavereista löytyi. Minut ja Villen Roki jätti suosiolla väliin, mutta muut kyllä heltyivät heittämään kepukkaa. Välillä piti vähän kieltääkin heittelemästä, että myös Roki oikeasti lepäisi tauoilla. Kiinni kytkettynä tauoilla Roki painuikin makuulle.

Lounas maanantaina otettiin hienolla paikalla Taivalkönkään äärellä. Täällä ylitettiin ensimmäisiä riippusiltoja. Rokilla ei ollut ongelmia siltojen kanssa aluksi, mutta kun niitä ylitettiin useampia ja eräs oli varsin pitkäkin, koiraa alkoi hirvittämään. Vahingosta viisastuneena otettiin myöhemmin reppu pois koiralta ja päästettiin se tulemaan yksin ja irti sillan yli, jolloin Roki tuli varoen mutta reippaasti. Eniten ilmeisesti Rokista tuntui häijyltä kulkea ihmisen kanssa sillan yli, kun silta alkoi notkumaan. Silloissa oli kuitenkin hyvät verkot ja putoamisen riskiä ei ollut. Tuntui kyllä vähän ikävältä katsoa pitemmän riippusillan ylitystä, kun Roki meni aivan matalana ja takajalat epävarmoina.

Vaellus alkoi iltapäivästä jo painamaan jaloissa, mutta sinniteltiin Oulangan luontokeskukselle asti, jossa tankattiin vesipullot ja nautittiin vesivessasta. Siitä oli vielä reilun kilsan rykäisy Kiutakönkäälle, joka oli kyllä upea näky. Luontokeskuksen ja Kiutakönkään maastoissa oli varsin paljon liikkeellä päiväretkeilijöitä, joilta Roki sai osakseen ihasteluja, kun koirakin kantaa omaa reppua. Tätä kuultiinkin sitten reissun aikana lähes joka vastaantulijan suusta...

Kiutakönkäältä jatkettiin vielä vähän eteenpäin ja jäätiin yöksi hienolle telttapaikalle Oulankajoen varteen. Kosken alimmat kuohut näkyivät leiripaikalta ja kohina kuului taustaäänenä läpi yön. Joessa oli poukama ja hiekkaranta leiripaikan kohdalla ja kävinkin pulahtamassa ja vähän kylpemässä hyisessä vedessä illalla. Myös Roki katsoi aiheelliseksi tulla pelastamaan minua, kun kiljahduksilta kylmän veden takia en kyennyt välttymään.

Hyttysiä oli jonkin verran, mutta ei suuremmaksi häiriöksi asti. Rokilla kyllä itikat söivät kuonoa, mutta muuten ei koira liiemmin niistä häiriintynyt. Käytössä oli hevosillekin sopiva Flyblocker-hyttyskarkote, jolla pyyhin pari kertaa päivään Rokin naamataulun. Mantteli piti märänkin koiran illalla lämpöisenä ja Roki torkuskeli ruuanlaittopuuhien ajan. Myöhemmin illalla leiripaikalle tuli toinenkin vaellusporukka, mutta todella rauhallista kyllä oli eikä etukäteen pelkäämäämme ruuhkaa reitillä tai telttapaikoilla tosiaankaan ollut.

Yö oli itsellä ainakin aika levoton, oli kuuma ja kylmä vuoronperään, uni ei meinannut tulla ja kovalla alustalla makaaminen pisti vaihtamaan koko ajan asentoa. Tämä on tuttua mulle telttailusta ja eka yö on aina hankalin, joten en liiemmin unettomuudesta stressannut. Aamuyöstä jo sain nukuttuakin. Roki veteli sikeitä koko yön omalla solumuovialusellaan. Kun se jossain vaiheessa kömpi tiiviisti kylkeen nukkumaan, puin sille manttelin päälle, jonka jälkeen uni jatkui rauhallisena. Tuosta tulikin jokaöinen kuvio. Ensin Rokille tuli manttelissa kuuma ja unen sijaan se vain läähätti, joten takki pois päältä. Jossain vaiheessa yötä koira ryömi kylkeen, jolloin mantteli takaisin niskaan ja loppuyö sujui rauhallisesti.

Tiistai

Tuona ekana yönä pudotteli vähän vettä, mutta aamu oli taas hieno ja taivas selkeni. Vähän jäykältä tuntui heräillessä, mutta matka lähti taas taittumaan mukavasti. Oulankajoen rantamaisemat näyttäytyivät upeina, mutta kulku suuntautui päivän aikana taas metsään ja piti sisällään varsin puuduttavia tylsähköjä pitkiä pätkiä. 20 kilsaa oli taas etapin pituus. Ensimmäinen päivä tottumattomille painoi selkeästi tiistaina kropissa ja lounasaikaan yleistuntemus koko porukalla taisi olla aika lamaantunut. Roki se vain kantoi keppiä vuoron perään kaikille, meinasi olla jo ärsyttävää ;).

Lähes puolivälin krouvilla :)

Pitkien metsäpätkien jälkeen päivän lopuksi lähdettiin laskeutumaan Kitkajoen varteen. Lasku oli loputtoman pitkä ja tuntui todella jaloissa. Pientä masennusta herätti havainto, että reittiselostuksen mukaista lähdettä ei laskun varrelta löytynyt. Mikäli se edes oli olemassa, mitään opastusta sille ei ainakaan ollut. Mielialaan vaikutti ankeuttavasti myös ihan hervoton hyttysmäärä, joka havaittiin, kun vihdoin päästiin Kitkan varteen. Ei sitten jääty ihan ensimmäiselle laavulle, vaan jatkettiin hiukan eteenpäin Päähkänäkallion juurelle. Oikeastaan ainoa kerta koko reissulla, kun mulla hyttyset meinasivat ottaa yliotteen, oli kun pistettiin teltat pystyyn metsän siimekseen. Toiminta oli varsin ripeätä.

Laavu ja nuotiopaikka olivat onneksi ihan joen varressa ja siellä tuuli niin kovasti, että pahin itikkapilvi pysyi poissa. Tuuli äityi jopa niin navakaksi, että meinasi trangiat ja kamat lennellä, mutta sadetta se ei onneksi tuonut mukanaan. Mielialat piristyivät hienon paikan ja ruuan myötä. Yöllä taisi vettä tiristellä taas pari tippaa, mutta pyyhkeet sun muut kuivuivat viimeistään seuraavana aamuna.

Iltapuhteella: Roki tyylikkäässä lainamanttelissaan ja Ville kaivaa korvaa Päähkänäkallion laavulla.

Kitkajokeen ei Rokia päästetty uimaan, virtaus oli tosi voimakas. Koiraa lukuunottamatta muut seurueen jäsenet kyllä kävivät joessa kylpemässä, mutta aika hankalaa se oli, itsekin menin virtauksen takia nurin ja keräilin kivasti mustelmia ja jotain asfaltti-ihottuman sukulaista joen pohjasta. Juomavesi otettiin muuten seuraavalle päivälle ihan Kitkajoesta. Purovettä oltiin juotu jo aikaisemmin, mutta Kitkajoen vettä oli joissain nettikeskusteluissa pidetty huonompilaatuisena. Heitettiin parit puhdistustabletit vesipulloihin, eikä kellään ollut mitään mahavaivoja.

Rokille maistui ruoka hyvin, kuten koko reissun ajan, ja unikin taas teltassa. Koiran ruokinnassa päädyin tekemään niin, että olin jo etukäteen pussittanut ruoka-annokset. Iltaisin satsi oli suurempi ja aamuisin pieni. Energiamäärä päivälle oli jonkin verran normaalia suurempi ja noin kolmannes ruuasta painon puolesta oli kuivalihaa, josta tuli sitten reilu kolmannes ruuan energiasta. Roki tuntui hyvin jaksavan tällä ruualla ja uloste säilyi normaalina, tosin varmaan käytti ruuasta enemmän hyödykseen, koska kakkasi harvakseltaan. Välipaloiksi Rokille oli varattu pari kanankaulaa per päivä.

Keskiviikko

Kitkajoen kimmellystä aamuauringossa.

Keskiviikkoaamuna reitti jatkui Kitkajoen vartta pitkin. Polku oli todella haasteellinen, kivikkoinen, kapea ja kiipeilyäkin vaativa. Roki otti paritkin hönttyrät ja mietittiin jo, että pitäisikö reppu ottaa siltä tuolla osuudella pois. Maisemat kuitenkin korvasivat osuuden haasteet ja aurinkoinen aamu oli hieno. Pikkuhiljaa noustiin ylös joen varresta ja saatiin jo hiukan esimakua kipuamisesta, jota varsinkin viimeinen vaelluspäivä olisi pullollaan.

Tulimme aamupäivän aikana Karhunkierroksen suosituimmalle päiväreitille eli Juuman pienelle Karhunkierrokselle. Meidän reittimme kulki muutaman kilometrin tätä polkua pitkin ja valitsimme lyhyemmän pohjoispätkän omaksi osuudeksemme - olisimme siis voineet kulkea pienen Karhunkierroksen pätkän joko etelä- tai pohjoispuolelta. Valinnassa oli hyvät ja huonot puolensa. Tuon päiväreitin maisemat ovat vaihtelevia ja todella upeita koskineen, maisemapaikkoineen, soineen ja metsäpätkineen. Pohjoisosaan kuului Kallioportin valtaus, joka käsitti yli 250 porrasta...

 

Rokillakin oli vissiin vähän hiki Kallioportin nousun jälkeen.

 

Varsin tiukkaa teki varusteiden mutta erityisesti koiran kanssa. Villellä meinasi olla hiukan hermo kireällä, kun pienen Kk:n osuus oli takanapäin. Roki oli pidettävä juoksuvyössä ja hallinnassa koko ajan, koska ihmisiä oli retkeilemässä tuolla pätkällä todella paljon ja varmaan joka kolmannella porukalla oli koira mukana. Jyrkät portaat, ylämäet ja alamäet on muutenkin tultava Rokin kanssa varovaisesti ja siihen päälle vastaantulijat, koirat sekä omat rinkat... Joten ei siitä sen enempää... Mitä vähemmän vastaantulijoita, sitä helpompi on retkeillä koiran kanssa. Piste.

Juumassa pysähdyttiin retkeilykeskus Bacecamp Oulankaan, josta vaellusporukkamme kuudes jäsen liittyi messiin. Taukoon kuului vesipullojen tankkausta, vähän evästä ja varustehuoltoa. Harmi, että pientä Karhunkierrosta oli niin veemäistä kulkea ihmispaljouden takia, maisemien ihailu jäi pienelle huomiolle ja haluttiin vain pois ja takaisin rauhalliselle reitille.

Matka jatkuikin hiekkaharjuja ja soita pitkin. Lounastauko pidettiin vähän typerästi paikassa, jossa ei ollut vedenottomahdollisuutta ruuanlaittoon. Niinpä meidän puhtaat juomavedet hupenivat ruuanlaitossa aikamoisesti. Keskiviikon viimeinen vajaa kymppi oli mulle itselle melkoinen tuskien taival. Jalkoihin sattui jo ikävästi ja jotenkin oli muutenkin vähän heikko happi. Maasto ei ollut mitenkään hankalaa, pitkoksia ja varsin tasaista polkua, jopa hiekkatietä tultiin joku osuus. Onneksi keksittiin matkan piristykseksi pari peliä laulujen sanoihin liittyen.

Päivä päätettiin Ison Kuikkalammen laavulle. Kuten vähän aavisteltiinkin, kyse oli ihan suolammesta. Ihan nätti paikka, mutta ei juomaveden saannin kannalta otollinen. Laavua kansoitti isohko venäläinen herra, joka naukkaili likööriä alushoususillaan saapuessamme. Hän kuulemma nauttii Suomessa ihanasta luonnosta ja kauniista naisista. Päädyimme varsin pian leiriytymään vähän etäämmäs laavusta ja teimme oman nuotion toiseen paikkaan, jossa muutkin olivat tulia jäljistä päätellen pidelleet. Paikan luonteesta huolimatta itikoita oli yllättävän vähän ja varsin mukavasti istuttiin nuotiolla iltaa ja laitettiin ruokaa. Päivällä saapunut ryhmän jäsen osallistui ansiokkaasti muonitukseen ja päästiin grillaamaan myös makkarat iänikuisen pussipastan ohessa. Roki veteli sikeitä mustikkavarpujen joukossa koko illan.

Harvoin näkee Rokia ihan tuossa tilassa :)

Keittelimme lampivedestä myös juomavettä. Lammen vedessä oli varsin virkeästi elämää, kaikennäköistä silminnähtävää matoa ja amebaa liikkui vilkkaasti vesipulloissa ja väri oli kutakuinkin keltainen. Noh, kahvissa ja ruuassa ei ötökät näkyneet ja niiden liikekin merkittävästi hidastui keitettäessä... Juomaveteen heitettiin vielä keittämisen jälkeen puhdistustabletit, mutta täytyy sanoa, että maku oli aika ällö tuossa vedessä.

Taas oli kaksikymppiä takana. Yöksi oli luvattu sadetta ja jopa ukkosta, mutta kumpikaan ei osunut kohdalle ja hyvä onni sään kanssa jatkui.

Torstai

Aamulla ei pidetty liiemmin kiirettä, koska kyseessä oli viimeinen vaelluspäivä ja matkaa jäljellä noin kymppi. Päästiin kuitenkin hyvissä ajoin liikkeelle ja nousu alkoikin sitten välittömästi. Se vika vaaroissa on tuntureihin verrattuna, että niillä kasvaa tiheästi puita eikä maisemia pääse välttämättä ihailemaan. Nyt kuitenkin reitti kulki sellaisilla mäennyppylöillä, että palkinto kapuamisesta odotti kyllä huipulla. Ensimmäinen kapuaminen oli sangen loiva, mutta jatkossa tiedettiin kyllä kiipeävämme.

Päivän eka nousu takanapäin ja sää ja maisema suosii.


Päätettiin, ettei laiteta enää varsinaista lounasta matkalla, vaan pidetään paljon pieniä taukoja ja napostellaan evästä sen verran, ettei nälkä yllätä. Suunnittelin myös selviäväni juomatta Kuikkalammen vettä, kun Bacecampista otettua hanavettä oli vielä vajaa litra jäljellä. Tiukkaa kyllä teki ja ehkä oli vähän typerääkin, kun päänsärkyähän se alkoi kehitellä noin vähällä nestetankkauksella.

Perus tauko-Roki. Keppi suussa ennen kuin edes reppua saa selästä.

Konttainen oli seuraava tiukka huippu, johon yhtäjaksoinen nousu taisi olla koko matkan pisin. Maisemat huipulla olivat kyllä upeat. Päiväretkeläisiä oli taas aika paljon ja jälleen vähän meinasi ottaa hermoon koiran kanssa. Konttaiselta laskeuduttiin alas ja aloitettiin nousu Valtavaaralle, joka oikeastaan muodostui usean nyppylän monen kilometrin pituisesta jonosta. Tahti oli hidas ja jalka raskas, mutta kummasti sitä myös siihen nousemiseen tavallaan tottuikin.

Kuvat ei kerro rinteen luonteesta mitään, mutta ehkä tästä saa jotain vinkkeliä nousun määrään jossei niinkään jyrkkyyteen. Ja tuolta alhaaltahan me lähdettiin liikkeelle...

Paikoin nousuilla oli portaita, mutta usein tultiin myös tosi haasteellista kivikkoista tai juurakkoista rinnettä alas tai ylös. Valtavaaran korkeimmalla huipulla oli aika tyytyväinen olo ja Rukankin huippu näkyi jo ihan lähellä.

Vielä otettiin pikku pysähdys Valtavaaran alla laavulla, Roki kävi uimassa ja me syötiin eväitä, ja viimeiset nyppylät ylitettiin aika hyvissä fiiliksissä.

Autot odottivat Rukan alla ja yllättäen kellään ei ollut intoa enää lähteä ylittämään Rukaa ;) - varsinainen päätepistehän olisi ollut Länsi-Rukan puolella. Hieno reissu kruunautui samaiseen mökkiin kuin aluksikin, saunomiseen ja ateriointiin Rukalla Piste-ravintolassa. Roki jäi levyttämään mökille. Roki sitten ottikin lepiä seuraavat 24 tuntia yhtä kyytiä. Aika jäykältä se vaikuttaa vieläkin. Onneksi Roki tosiaan venyttelee paljon ja ollaan nyt kiinnitetty huomiota, että erityisesti etupää on venyttelyn kohteena. Olisi varmaan hyvä hierottaa koira nyt jossain vaiheessa.

Maaliinpääsyn jälkeen on helppo hymyillä :).

Perjantai

Aamulla herättiin pitkien unien päälle tyytyväisinä pehmeistä sängyistä. Kun aamupalat oli nautittu ja mökki taas siistissä kunnossa, lähtivät hurjapäiset kaverini testaamaan Rukan kesäkelkkarataa. Mulla ei ollut intressejä laskemaan, joten lenkitin Rokin sillä aikaa kun muut nousivat hissillä ylös. Pitihän siinä sitten vielä kytätä heidän laskut ja ottaa kuvat, ja samalla käväisin vielä ottamassa kuvan Karhunkierroksen päätepisteestä Rukan alarinteessä. Sinne astihan me ei koskaan päästy. Eli jäikö tää reissu puolitiehen? :) 

Kotimatkaa tehtiin taas tuntikausia ja vihdoin kotona keskityttiin olympialaisten avajaisiin. Varusteiden perkaaminen jätettiin seuraavaan päivään. Ja Roki nukkuu ja nukkuu.

Summa summarum, koira jaksoi mainiosti pitkät päivätaipaleet, lepäsi silloin kun oli tilaisuus ja tarve ja oli oma iloinen ja reipas itsensä. Reppu ei hidastanut tahtia eikä myöskään mitenkään hangannut tai kuluttanut ihoa tai turkkia. Anturat eivät ottaneet hittiä ja tassut muutenkin säilyivät kunnossa. Hyttysistä ei ollut liikaa riesaa ja ruoka ja uni maittoi. Ihmisillä oli vähän enemmän vaikeuksia jalkojen, selkien, flunssan tai välillä myös pääkopan kanssa. Mutta sitähän se on ja tyytyväisiä Karhunkierrokseen taidettiin olla koko poppoo! Kebnekaise suunnitelmissa... :)

Vaelluskamat pakattu

No niin, huomenna otetaan suunnaksi Kuusamo ja maanantaiaamuna sitten Karhunkierrokselle. Ollaan varattu mökki Rukalta seuraavaksi yöksi ja samoin sitten torstain ja perjantain väliseksi yöksi. Kuuden hengen ja yhden koiran porukalla tähän aikaan vuodesta ei edes tule kovin kalliiksi.

Roki on testannut uutta reppuaan muutamalla lenkillä ja painoa ollaan lisätty laukkuihin. Tänään tehtiin vajaan tunnin lenkki vajaalla kahdella kilolla. Vaelluksella Roki kantaa omat ruokansa, pyyhkeen ja BOT-loimen, yhteensä ne painavat 2-2,5 kiloa. Reppu hölskyy vähän ja on ehkä hiukan löysä, joten pitää olla tarkkana hiertymien yms. kanssa. Toisaalta reppu ei näyttäisi häiritsevän Rokin menoa yhtään mitenkään. Aluksi se ottaa aika rauhallisesti ja selkeästi huomaa, että paino vaikuttaa hiukan tasapainoon. Mutta nyt molemmilla kerroilla, kun selässä on ollut painoa, Roki on jossain vaiheessa tottunut reppuun täysin ja rallaillut ihan normaalisti ottaen laukka-askelia ja kanniskellen keppejä. Eiköhän se suju!

Matkaa on edessä 70 kilometriä ja vähän ollaan valmiiksi katseltu yöpymispaikkoja ja päiväetappien pituuksia. Toivotaan hyvää keliä tai ei ainakaan toivota jatkuvaa sadetta!


Tokoilemaankin ehdittiin, eilen treeneihin Vihtavuoreen ja tänään tuohon pihan pikkukentälle. Treeneissä tehtiin noutoa ja ongelma on vähän sama kuin luoksetulossakin - Roki himmaa vauhtia lopussa. Muuten liike nyt on aika varma. Tehtiin vauhtinoutoja ja palkkasin lelulla. Syyllistyin hiukan liian moneen toistoon ja into laski. Samoin ei ois pitänyt tehdä kokonaista noutoa vielä vauhtisellaisten jälkeen, koska Roki sylki kapulan ennen aikojaan lelun toivossa. Ei saa ahnehtia.

Jäi vähän eilinen harmittamaan ja tänään käytiin paikkailemassa. Nyt mielestäni treeni oli oikean mittainen ja lopetettiin myös ajoissa. Ensin leikittiin ja tehtiin sitten iloisia luoksetuloja lyhyestä matkasta, joissa kutsuin Rokia innostavasti koko ajan. Olin aika tyytyväinen, miten tämä toimi. Sitten seuraamista samalla menetelmällä kuin aiemminkin eli ensin hetsausta patukalla, sitten patukka kainaloon. Vaihtelevan mittaista pätkää, pari suoraa ja pari käännöksellä, kuitenkin maksimissaan parikymmentä askelta. Tehtiin myös niin, että jätin patukan lähtöpaikalle ja vapautin Rokin hakemaan sitä - kontakti säilyi seuruussa. Kerran myös patukka piiloon liiviin ja kontakti säilyi myös! Jes!

Varmaan kuulostaa ihan ääliömäiseltä, kun hihkun innoissani reilun kaksivuotiaan koiran ensimmäisiä seuraamisaskelia hyvällä kontaktilla. Mutta eihän tästä voi syyttää muuta kuin omaa täydellistä osaamattomuutta ja toisaalta jatkuvan ja johdonmukaisen treenin puutetta. Oikeansuuntainen lääke on löytynyt nyt ja on hienoa huomata, että edistytään. Sitä paitsi Rokilla alkaa mun mielestä nyt olla pääkopan puolesta rahkeita oikeasti kokeisiin. Ehkä siis hyvä, etten ole höntyillyt.

Pari noutoakin tehtiin, ensin leikkinä ja sitten samalla idealla kuin luoksaria. Lopuksi parit jäävät lelupalkalla, kun varsinkin seisomisen stoppi on taas ollut löysä. Tämän kanssa kuitenkin on aiemminkin tehty töitä, kun on ollut taukoa ja tropit on tiedossa. Koko treeni kesti ehkä 20 minuuttia. Leikkien lähdettiin kentältä pois ja fiilis oli hyvä :).

Uudet reput

Tässä kuva perheen molemmista pojista uusine reppuineen. Villekin pitkän arvonnan tuloksena uhrasi isot rahat ja hommasi markkinoiden parhaasta päästä olevan rinkan eli Fjällrävenin 85-litraisen Kajkan. Minun rinkka oli koeajossa jo vuosi sitten Kolilla, tyytyväinen siihen kyllä olen, mulla selässä kulkee siis Haglöfsin Oxo 65. Teltta olisi seuraava uusimiskohde, haaveissa olisi Fjällrävenin Akka, mutta hintaa käytön määrään nähden tuolla on niin paljon, että pitäisi melkein olla joku kaveri jakamassa kustannuksia ja hankkia teltta yhteisomistukseen.

Rokin reppu oli hiukan reilu ja kiinnityshihnoja kainaloiden alta ei saa riittävän kireälle. Säätövaraa on myös kaulanympäryksessä Y-kohdassa, mutta siitä ei voi hihnoja liiemmin kiristää, koska valjaat alkavat ahdistaa kainaloita. Roki kuitenkin testasi vempainta jo eilen lenkillä ja hyvin se pysyi päällä sekä Rokin ollessa liinassa että irti. Toivottavasti kuorman lisääminen pitää repun vielä paremmin paikoillaan ja tuo löysyys ei haittaa.

Treenilöitä pirteän koiran kanssa

Tällä viikolla Roki on pitkästä aikaa ollut jotenkin tosissaan pirteämpi. Se on aktiivisempi kotosalla ja on leikkinyt jopa itsekseen. Tosi huojentavaa huomata ja on kiva katsoa iloisen oloista koiraa. Lisäksi Roki on syönyt vähän paremmin, myös aamuruuan. Muutimme tosiaan ruokailurutiineja sen verran, että Roki syö nyt ruuan terassilla ja eri kiposta kuin ennen. En myöskään makuuta ruualle nyt, vaan vapautan sen suoraan kupille ja poistun itse sisälle samantien. Olen laittanut nappulan joukkoon piimää ja korvannut osan nappulasta kuivalihalla. Ja ruoka on maistunut.

Tuli mieleen, että Rokiahan ei ole madotettukaan sitten viime vuoden kevään. Tosin se sai syksyllä vuosi sitten Stronghold-kuurin nenäpunkkiepäilyn takia, mutta tuli kuitenkin mieleen, että voisiko ruokahaluttomuus ja muutenkin vaisuus johtua madoista? Madotan Rokin ensi viikon reissailun jälkeen.

Kuivalihaa ajetaan sisään tosiaan tulevan vaellusreissun takia. Lähdemme sunnuntaina kohti Kuusamoa ja maanantaista torstaihin olisi tarkoitus tallustaa Karhunkierroksella. Kuivaliha täydentää Rokin ruokavaliota ja on hiukan korkampienergisempää kuin sama määrä nappulaa, joten vähän säästetään painossakin. Tarkoitus olisi, että Roki kantaisi ainakin osan ruuistaan itse. Nyt odottelenkin Rokille tilaamaani reppua. En tosin löytänyt kyseisestä mallista kokemuksia juurikaan, joten saattaa olla susi säkissä. Mutta toivoisin, että se tulisi tänään tai viimeistään huomenna, että päästäisiin sitä edes parilla lenkillä testaamaan jo ennen reissua. Tilasin tällaisen repun: EzyDog . Se ei ollut kaikkein halvin, myös kympillä löytyi jotain mallia, toisaalta kalliimmat versiot maksoivat pitkästi toista sataa. Tuo nyt kuvien perusteella näyttää siltä, että kuorma tulee oikealle kohtaa eli harteille/yläselälle eikä satulamalliin selän päälle lantion etupuolelle.


Maanantaina vepeiltiin ja eilenkin oli alunperin tarkoitus, mutta minuun iski joku ihme mahavaiva ja ramppasin koko iltapäivän vessassa ja treeneihin lähtö ei houkuttanut yhtään. Maanantaina ehdittiin ennen ukkossadetta tehdä kolme liikettä. Olisiko rannan kaislat ja lumpeet vai sade vähän häirinneet Rokia, mutta rannasta lähtö meinasi olla vähän nihkeätä. Veneessä se pysyi hyvin paikallaan kiinnipitämättä ja rantaanuinti oli ok. Sen sijaan veneenhakuun ei Roki lähtenyt ykkösellä, vaikka avustaja heilutteli köyttä veneessä. Vaati pari uutta lähetystä, mutta sitten homma toimi. Sama oli viennin kanssa, nyt tosin uutena haasteena viennissä vieras veneessä ja minä lähettäjänä. Ensin matka oli selvästi liian pitkä ja vene painui tuulessa vielä kauemmas. Roki ei lähtenyt rannasta. Otettiin sitten vene lähemmäs ja vienti onnistui kyllä vieraallekin!


Tänä aamuna käytiin tokoilemassa Aholaidassa Riikan ja koirien sekä Satun ja Naavan kanssa. Tein iloisia seuraamispätkiä patukan avulla. Parit pätkät myös niin, että patukka oli piilossa ja siten, että jätettiin patukka takapalkaksi. Kontakti säilyi myös näissä, tosin takapalkalle Roki tahtoi ryöstää ennen aikojaan. Pitää vaan tehdä eripituisia pätkiä, jotta malttaa odottaa lupaa. Mahtavaa, että edistystä tapahtuu, olin tosiaan jo ihan luovuttanut koko seuraamisen kanssa.

Luoksetuloja tehtiin vauhdilla, Satu piti Rokia pannasta ja eka tehtiin niin, että Roki lähti mun perään, kun vielä juoksin. Palkkasin heittämällä patukan. Tässä vielä ilme ja vauhti hyvä, koska Roki lähti mun eikä lelun perään. Kaksi muuta niin, että innostin Rokia alussa, Satu piti kiinni, mutta päästi Rokin vasta, kun olin pysähtynyt. Vaikka lelu oli mulla piilossa, Roki kyttäsi silti. Millähän kummalla saisin tähän sen vauhdin, joka lelun kanssa koirassa on, mutta sitten tuon perhanan matalana kyttäämisen pois.

Vähän tehtiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa namipelinä. Maahanmeno ok, mutta seisomisen stoppaus löysä, meinaa valua. Loppuun vielä paikkamakuu Naavan ja Riehan kanssa. Roki meni ensin suoraan lonkalle, jonka korjasin perusasennon kautta. Kaverilla oli niin kuuma, ettei läähätykseltään varmaan painanut päätä maahan, mikä toisaalta hyvä, keskityin siihen että Roki pitää pään ja katseen eteenpäin. Satu palkkasi useamman kerran Naavaa ja Roki kestikin sen päätä kääntelemättä paremmin kuin viime viikon treeneissä. Minäkin kävin välillä palkkaamassa Rokia ja kävin makuun lopussa vielä auton takana piilossa hetken. Hyvin sujui.


Roki intoutui lopuksi leikkimään Viiman kanssa :). Pitkään aikaan ei Roki olekaan leikkinyt kunnolla toisten koirien kanssa ja oli ilo nähdä leikkiin innostamista ja hammaspainia. Edelleenkään Roki ei myöskään käynyt yrittämään mitään narttujen kanssa, haisteli vähän vaan, mutta jätti machoiluyritykset kokeilematta. Viima nyt tosin onkin leikattu, mutta ei se aiemmin ole Rokia haitannut... Käytiin vielä Riikan porukan kanssa lenkillä Hiihtomaan maastoissa. Kiitos seurasta!

Tokotemppu

Tuossa saatiin Tiinalta vähän ideoita, miten tylsiä tokoliikkeitä saisi hauskemmiksi. Piikalla on samaa vikaa kuin Rokilla - temput tehdään mielettömällä innolla, mutta tokotempuissa ei ole samaa virettä. Toki syy ainakin meillä on varmasti enemmän narun toisen pään totisessa tokotekemisessä. Kun temppujen opettelu taas ei ole niin vakavaa, koirakin on ihan liekeissä.

Kun tokotreeneissä tuli taas havaittua, että Rokia ei huvita tulla perusasentoon, Tiina suositteli jonkin tempun teettämistä ensin, johon jatkeeksi sitten kutsu perusasentoon. Kieriminen olisi paras vireennostatus Rokille, mutta hivenen näkyvä temppu... Toinen ois sitten peruuttaminen, mutta mistä sohva avuksi treeneihin? :D Treenasin sitten Rokin kanssa ympäripyörähdystä, jonka se osaa, ja siitä sivulle. Samoin perusasennosta mun ympäri peruuttamista takaisin perusasentoon. Into ainakin olohuonetreenissä oli Rokilla huikea. Ja edelleen se on huippukoominen tehdessään temput parhaiten lelu suussa.

Tässä videossa Ville treenaa samaa Rokin kanssa. Sohva tuotti jo ennen videointia ylimääräistä häiriötä, syy näkyy myös tässä pätkässä :D .

Forssan näyttelyssä opittiin uutta

Aamusella startattiin kukonlaulua ennen Forssan suuntaan kaikkien ryhmien näyttelyyn. Huonosta ennusteesta huolimatta vettä ei onneksi saatu niskaan päivän aikana. Kehän laidalla tavattiin myös Tiia ja Riitti sekä Heidi ja Marneus, oli hauska nähdä! Urosten kehässä oli pääosin avoimen luokan koiria, kymmenisen kappaletta! Kiinnostava ja monenkirjava otos bordercollieita oli nähtävillä. Tuomari arvosteli tahdilla ja jakoi ERIä monenlaisille koirille. Vastapainoksi tosin SA:n sai vain yksi uros, joten sinällään linja sekin.

Olin aika toiveikas ERIn suhteen, mutta EH sieltä meille jaettiin. Roki toimi kehässä varmasti, hyvällä ilmeellä, liikkui hyvin (paitsi häntä pystyssä) ja seisominen oli erinomainen, vain Noora saa tuon irti Rokista :). Tuomari kuitenkin rokotti puuttuvista hampaista?! Siis mitä, nyt on jäänyt koko Rokin taustaryhmältä, eläinlääkäriltä ja kaikilta muilta näyttelytuomareilta kyseinen asia huomaamatta. Verrattiin kuitenkin Rokin kalustoa Riitin ja Piikan hampaisiin ja paikkansahan se piti. Alakulmureitten perässä pitäisi olla kaksi pientä hammasta ja molemmin puolin on vain yhdet. Todella yllättävä havainto, mutta mitään sieltä ei siis ole irronnut, koska ei sinne ihan varmasti ole koskaan toisia kasvanutkaan. Käsittääkseni tämä ei kuitenkaan mitenkään erityisen harvinaista ole eikä koiralle haitaksi.

Tuomarina oli slovenialainen Stefan Sinko, joka pohdiskeli Rokista näin: "3 years. Good head type, in underjaw 2xP2 is missing. Nice underline, good upperline. Good in coat. Tail carriage a bit too gayly."

Aika hupaisa tapa ilmaista korkea hännänkanto :D. Tällaista siis tänään Rokille, jotenkin tuo hammasjuttu vähän harmitti, koska Roki oli muutoin ihan mukavasti edukseen avoimen urosten porukassa.

Piika jatkoi voittokulkuaan hienosti! Tytskä oli JUN-ERI1 SA PN1 SERT ja VSP. Ei huono.

Tässä vielä pari posea päivältä. Riitti ja Roki vai ehkä sittenkin Roki ja Riitti?

Pientä edistystä seuraamisessa

Tänään jälleen tokoa Laukaassa. Treeni taisi olla kolmas ja teemana seuraaminen ja luoksetulo. Seuraamisessa on otettu edistysaskel! Hyvänen aika, olin varma, että me ollaan jo edetty siihen pisteeseen, että homma vaan ei todellakaan koskaan tule tämän enempää toimimaan. Ei varsinaisesti olla treenattu menneellä viikolla, mutta olen tehnyt Rokin kanssa melkein joka lenkillä jollain tavalla seuruuta, joko niin, että pelataan Rokin hihnalla tai sitten jos on lelu mukana, ollaan vaan tehty suoraan vauhdista seuruupätkää. Perusasentoja ei olla tehty ja sehän sitten näkyikin, Rokilla taas vaihteeksi perusasento kateissa tai ei vaan huvita mua totella.

Tein ekaa kertaa Rokin kanssa seuruuta nyt niin, että hetsaamisen jälkeen tunkasin patukan piiloon liivin taskuun ja OHO, kontakti pysyi silloinkin sen viisi askelta! Ja iloinen ilme. Vähän se paikka hakee itseään, mutta hyvin Roki sitä itsekin korjaa, jos hidastan tai sihahdan. Eikä tänään yhtään valumista tai laahaamista! Leikki ja lelu näköjään oikeasti toimii ja nakki tällä hetkellä ei ole tarpeeksi innostavaa. Koska palkatessa tulee retuutettua lelua, Rokilla jää vetoleikki päälle, eikä se halua millään irrotuskäskyllä antaa patukkaa takaisin. Tämä on lievästi ärsyttävää enkä tiedä, pitäisikö karjua todella tiukasti sitä irrotusta vai vaan peruutella ja antaa lelun olla "kuollut". Toisaalta koska nämä vaiheet venyvät aina, ei ainakaan tule tehtyä liikaa itse seuruuta ja palautus on tarpeeksi pitkä..

Luoksari oli vähän vetämätön. Tehtiin vuoroa odotellessa eteenistumista ja niitä viimeisiä askelia. Halusin tehdä luoksetulon kokeenomaisena, että näkisi millaisella mallilla se on. Roki lähti laukalla, mutta himmaili loppuun. Eteenistuminen suora, mutta ihan liian väljä ja perusasento jäi 90 astetta vajaaksi... Plääh... Pitäisi taas saada potkua tuohon juoksuun ihan loppuun saakka. Lelupalkkahan ei kovin hyvin toimi, koska Roki kyttää ja aloittaa kyttäämisen jo tosi aikaisessa vaiheessa. Täytyy tehdä vauhtiluoksetuloja ja harjoitella loppuosaa erikseen.

Yksi hyppykin loppuun, oli ihan nätti. Ei haukkunut ja piti paikan, kun menin viereen.


Käytiin tuossa vielä iltalenkillä urheilukentällä ja heiteltiin vähän palloa Rokille. Katsotaas nyt, tuliko taas vaihteeksi typerästi tyrittyä ja toimittua jälleen kerran ajattelemattomasti, koska Roki sitten ontui takapäätä käynnissä, kun kentältä lähdettiin. Ravi kohtuu ok, mutta käynnissä lantio painui huomattavasti. Voi pee, jos nyt jotain meni rikki :(. Hirmuiset lukkojarruthan se vetää pallon perään. Kävin varpaat ja kynnet läpi, ei merkittävästi aristanut mitään, kynnet ovat kiinni, verta ei vuoda eikä varpaissa ole halkeamia. On taas äärimmäisen harkittua toimintaa omistajalta riehuttaa koiraa noin, toivottavasti ei mitään pahempaa revähdystä ole tullut. Katsotaan aamulla...

Vepeä, mökkeilyä ja ruokahaluttomuutta

Tiistaina vepeiltiin. Roki teki veneestä hypyn, veneen haun ja hukkuvan. Kaikki sujuvat, olin rannalla jokaisessa itse. Hyppy 50 metristä, Roki meinasi taas hakeutua kolmenkympin poijulle, mutta yksi kutsu riitti oikaisemaan suunnan. Varma saapuminen maalialueelle kaikissa liikkeissä, Roki vaan tulee aina sinne missä minä olen. Oli todella voimakas tuuli rantaanpäin, mutta Roki lähti noihin hakuihin aallokosta huolimatta ja toisaalta vetäminen rantaan kävi helpommin. Veneen haussa avustaja innosti Rokia ensin rannassa vetoköydellä ja lähetettäessä heilutti sitä veneessä. Hukkuva ei kutsunut Rokia nimeltä. Kaikissa liikkeissä voisin varmasti vähentää kehuja ja Roki tekisi ne silti. Palkkasin leikillä rannassa.

Tiistai-iltana lähdettiin mökille. Roki rallatteli riemuissaan mökin pihassa ja leikki myös espanjanvesikoirapentu Lunan kanssa. Luna ei käy Rokilla tippaakaan hermoon, sinällään jännä, koska tuota naapurin labbispentua Roki ei meinaa jaksaa ollenkaan. Toisaalta Luna suhtautuu Rokiin kunnioittavasti ja alistuvasti, vaikka haastaakin välillä leikkiin läpsimällä kuonoon :). Roki ei välitä Lunasta juuri mitään, mutta intoutui sentään välillä juoksuttamaan pentua. Roki tuli myös uimaan laiturilta meidän kanssa. Testasin, vetäisikö se mut rantaan, ja toimihan se kun tartuin vaan niskavilloista - Roki vei mut laiturille takaisin.

Keskiviikkona lähdettiin retkelle Laulavan mörön polulle. Aiemminkin ollaan pieniä pätkiä kuljettu, nyt ajettiin auto Syvälahden koululle ja käveltiin sieltä noin 17 kilometriä Suolahteen. Välissä pysähdyttiin syömään eväsleipiä, paistamaan makkarat ja pari kertaa pitämään sadetta. Todella kiva reitti ja erinomaisen hyvin pidetty kunnossa kyläyhdistyksen toimesta. Yhteensä meillä meni reilut viisi tuntia reissuun. Roki kulki hyvin mukana eikä paljoa höntyillyt, käveli meidän tahtia polulla pääasiassa.

 

Pientä huolta aiheuttaa edelleen Rokin ruokahaluttomuus. Roki oli syönyt kuulemma ihan ok ollessaan hoidossa viikonloppuna B:lla. Kuitenkin edelleen on jatkunut, että varsinkin aamuruoka jää syömättä. Myös iltaruuan kanssa on alkanut olla ongelmia. Roki ei mene kehotuksesta huolimatta kupille tai syö vain vähän. Mietittiin tuossa, onko kyse nyt jostain fiksaatiosta kuppia tai lupaa kohtaan. Roki kyllä söi tänään ruokaansa siten, että piilottelin pari desiä nappulaa ympäri kämppää ja se etsi ne, ei tosin millään hurjalla innolla. Painoa on pudonnut kilon verran. Onhan tämä outoa, koska Rokilla ei koskaan ennen ole ollut syömisen kanssa ongelmaa. Me kokeillaan nyt ainakin ruokakupin vaihtoa ja ruokapaikan vaihtoa, jos sillä on nyt jotenkin ikäviä oloja niiden suhteen.

Pikapäivitys

Pikapäivitys siis, jos osaan sellaista tehdä...

Ollaan lähdössä pian kohti Helsinkiä ja illalla päivä Pietarissa -risteilylle hyvien ystävien kanssa! Roki menee heinäntekoavuksi Birgitalle.

Tällä viikolla jäi toinen vepetreeni väliin tiistaina, mutta ensi viikolla yritetään jaksaa molemmat, mikäli vaan maanantaina ehditään reissusta takaisin niin, että ehditään treeneihin. Rokilla on varmaan kesän kuumat säät vähän ottaneet koville ja sillä esimerkiksi ruokahalu on huono, mitä siis ei ole ikinä ennen tapahtunut. Aamuruuan syöminen on ollut nihkeää useampana aamuna. Ollaan nyt pienennetty vähän annoksia, jos sillä vaan yksinkertaisesti ei ole nälkä. Toisaalta Roki on kilon verran laihtunut alkukesästä, että juuri sen vuoksi pari viikkoa sitten vähän lisättiin ruoka-annosta. Ongelmalliseksi syömishomman tekee se, että Roki on todella hyvin ehdollistunut odottamaan lupaa ruualle. Sehän menee itsestään makaamaan kupin eteen ja vapautetaan 'vapaa'-komennolla. Nyt on vaan vaikea sanoa, eikö se ota komentoa vastaan, vai eikö se halua oikeasti syödä, koska se ei tottele kehotusta. Lisäksi pelkään, että vapautuskäsky on tiukasti annettaessa niin vahva, että se syö, vaikkei haluaisikaan, josta seurasi ilmeisesti yhtenä aamuna tällä viikolla koko ruuan oksentaminen olohuoneen matolle. Seurataan tätäkin...

Eiliset tokot otettiin todella kuumassa kelissä ja auringonpaisteessa, teemana seuraaminen, joten arvata saattaa, että koirien motivaatio ei ollut huipussaan.

Pitkästä aikaa tuli kuitenkin sellaisia leikkivinkkejä seuraamisen treeniin, että homma kuulosti minusta hauskalta (mun motivaatio-ongelma tässä on suurempi kuin Rokin). Lisäksi Roki seurasi ne hetsatut pätkät todella hyvin. Vaikeus noin ylipäätään on ollut palkan häivyttäminen, mutta vinkkejä tuli siihenkin. Ja kyllä me nyt tehdään lelu- ja leikkipalkalla seuraaminen kuntoon. Hallitreeneissähän lelun käyttö on ollut vaikeaa, kun leikki on kuumentanut muita koiria liikaa. Nyt ollaan tehty seuruutreeniä jollain tavalla joka lenkilläkin, ja Roki on ihan erilailla alkanut ottaa kontaktia omin päinkin ihan lenkkeillessäkin. Kehun siitä aina ja keskityn käyttämään 'seuraa' -sanaa ikään kuin kehuna VAIN oikeasta suorituksesta ja kontaktista, palaute heikosta kontaktista tai paikan hukkaamisesta annetaan jollain muulla tavalla, kuin kehottamalla samalla komennolla. Tätähän Helmisen Hannakin jo painotti vuosi sitten...

Tämä riittää tältä erää! Nyt pakkaamaan kamoja kasaan ja reissuun. Ai niin, vielä erityiset tsempitykset, halaukset, jaksamiset ja rapsututukset Annelle ja Ainolle raskaassa tilanteessa. Me ollaan aina käytettävissä, kun seuraa ja kaveria tarvitsette! <3

Talviturkki heitetty

Alkaahan tämä kesäksi muuttua pikkuhiljaa! Kesäkuu oli varsin viileä, mutta nyt on ollut pari aika mukavaa kesäpäivää kera auringon. Nautin helteestä, mutta en valita viileämmistäkään tai edes sateisista säistä, on vaan niin mahtavaa olla lomalla! Ei ole vielä lomafiilis alkanut puuduttamaan. Ja vaikkei näitä lasketakaan, niin edelleen on kuusi viikkoa jäljellä.. ;)

Pari juoksulenkkiä ollaan taas tehty sitten kevään. Omassa lenkkikunnossa on kyllä parantamisen varaa, mutta Rokin kanssa on juuri hyvä tehdä peruskuntoa alle. Rokille sopii sellainen lenkkeily, jossa välillä kävellään ja välillä juostaan, ja se taas on mulle sopiva "kevyt lasku" hölkkäilyn aloittamiseen. Juoksuvyötä en ole jaksanut ajaa sisään, koska en halua tällä hetkellä vetoapua ja toisekseen ohittaminen on edelleen sen verran haasteellista, että juoksuliinan kokoaminen kävisi hankalaksi. Ihan toimiva hölkkävarustus on kevyt hihna ja kuonopanta. Tänäänkin oli päivällä niin hiljaiset pururadat, että pidin Rokia suurimman osan ajasta irti. Toki otan sen kiinni, kun joku tulee vastaan oli mukana koiraa tai ei. Samoin vilkuilen olan yli, jos joku tulee sieltä nopeammin. Roki on kyllä niin kätevä irtipidettäväkin, kun tottelee aika nätisti luoksetulokutsuja ja kulkee käskettäessä myös takana. Lisäksi se ei säntäile lintujen sun muiden perään ja pysyy reitillä. Tänään oli ehkä himpan liian lämmintä hölkälle, mutta lähdettiin kuitenkin, kun luvassa oli sen päälle uintia.


Uimiset otettiin sitten vepetreeneissä Muuramessa. Olin itse hukkuvana näissä treeneissä. Pitihän lupaus pitää, kun jo kaksi viikkoa sitten niin uhosin. Tämä oli myös talviturkin heittäminen mulle... Roki teki ensin viennin. Lyhyestä matkasta ihan ok suoritus, kurotin esinettä vähän liian pitkälle ja Roki ennakoi ihan hiukan irroitusta. Toinen tehtiin käytännössä täydestä eli 30 metrin matkasta, kun vene vielä vähän meni tuulen mukana kauemmas. Todella hyvä suoritus Rokilta! Kannustin kyllä matkan varrella, mutta nyt toi erittäin hyvin käteen, vähän vielä pidättelin ja vedin kättä Rokin nenän edessä pistäen sen todella tuomaan damin käteen, ja perille tuli. Vaude vau, täähän alkaa olla hyvä!

Hukkuva olin tosiaan minä, ja Tiitu lähetti Rokin. Jälleen ennalta oli vaikea sanoa, miten Roki toimii, kun oma ihminen putoaa veteen. Matkaa oli ehkä 20 metriä ja Rokihan toimi. Pari kertaa korjasi otetta patukasta, muttei siis irrottanut. Ote lähti irti, kun jalat otti pohjaan. Meillä ei ollut maalimerkkejä, mutta olettaisin, että tuossa rannassa Roki tuli kuitenkin riittävän pitkälle. Muutkin koirat hakivat hukkuvan ja oli aika hauska kokemus. Varsinaisesti ei palellut, mutta vähän hytisytti jälkikäteen.

Roki teki Tiitun kutsumana vielä veneestä hypyn 30 metristä, kun vaihdoin kuivia vaatteita autolla. Oli kuulemma vähän ämpyillyt veneen reunalla, kun siinä ei ollut liukuestomattoa. Ja mattoahan ei ollut, koska pudotin itseni mukana sen veteen ja se upposi... Mutta ei siis kummempaa ongelmaa Rokilla.


Sain luonnetestipaikan Rokille! Maaningalle mennään 15.9. lauantaina. Ei ollut suurempi ongelma paikkaa saada, tuonne oli vielä tilaa ja oli siis toinen soittelemani paikka. Muuta aikatauluasiaa, Forssan näyttelyohjelma tuli nettiin ja bortsukehä näyttää starttaavan 9:00. Taasen melko aikainen lähtö luvassa... No onneksi meitä lähtee täältä useampi matkaan, Piika ja Tiina sekä Noora nyt ainakin. Forssassa ollaankin sitten kehässä isäpapan kanssa, myös Riitti on ilmoitettu. Tutuista myös Marneus löytyy samasta kehästä.