No niin, huomenna otetaan suunnaksi Kuusamo ja maanantaiaamuna sitten Karhunkierrokselle. Ollaan varattu mökki Rukalta seuraavaksi yöksi ja samoin sitten torstain ja perjantain väliseksi yöksi. Kuuden hengen ja yhden koiran porukalla tähän aikaan vuodesta ei edes tule kovin kalliiksi.
Roki on testannut uutta reppuaan muutamalla lenkillä ja painoa ollaan lisätty laukkuihin. Tänään tehtiin vajaan tunnin lenkki vajaalla kahdella kilolla. Vaelluksella Roki kantaa omat ruokansa, pyyhkeen ja BOT-loimen, yhteensä ne painavat 2-2,5 kiloa. Reppu hölskyy vähän ja on ehkä hiukan löysä, joten pitää olla tarkkana hiertymien yms. kanssa. Toisaalta reppu ei näyttäisi häiritsevän Rokin menoa yhtään mitenkään. Aluksi se ottaa aika rauhallisesti ja selkeästi huomaa, että paino vaikuttaa hiukan tasapainoon. Mutta nyt molemmilla kerroilla, kun selässä on ollut painoa, Roki on jossain vaiheessa tottunut reppuun täysin ja rallaillut ihan normaalisti ottaen laukka-askelia ja kanniskellen keppejä. Eiköhän se suju!
Matkaa on edessä 70 kilometriä ja vähän ollaan valmiiksi katseltu yöpymispaikkoja ja päiväetappien pituuksia. Toivotaan hyvää keliä tai ei ainakaan toivota jatkuvaa sadetta!
Tokoilemaankin ehdittiin, eilen treeneihin Vihtavuoreen ja tänään tuohon pihan pikkukentälle. Treeneissä tehtiin noutoa ja ongelma on vähän sama kuin luoksetulossakin - Roki himmaa vauhtia lopussa. Muuten liike nyt on aika varma. Tehtiin vauhtinoutoja ja palkkasin lelulla. Syyllistyin hiukan liian moneen toistoon ja into laski. Samoin ei ois pitänyt tehdä kokonaista noutoa vielä vauhtisellaisten jälkeen, koska Roki sylki kapulan ennen aikojaan lelun toivossa. Ei saa ahnehtia.
Jäi vähän eilinen harmittamaan ja tänään käytiin paikkailemassa. Nyt mielestäni treeni oli oikean mittainen ja lopetettiin myös ajoissa. Ensin leikittiin ja tehtiin sitten iloisia luoksetuloja lyhyestä matkasta, joissa kutsuin Rokia innostavasti koko ajan. Olin aika tyytyväinen, miten tämä toimi. Sitten seuraamista samalla menetelmällä kuin aiemminkin eli ensin hetsausta patukalla, sitten patukka kainaloon. Vaihtelevan mittaista pätkää, pari suoraa ja pari käännöksellä, kuitenkin maksimissaan parikymmentä askelta. Tehtiin myös niin, että jätin patukan lähtöpaikalle ja vapautin Rokin hakemaan sitä - kontakti säilyi seuruussa. Kerran myös patukka piiloon liiviin ja kontakti säilyi myös! Jes!
Varmaan kuulostaa ihan ääliömäiseltä, kun hihkun innoissani reilun kaksivuotiaan koiran ensimmäisiä seuraamisaskelia hyvällä kontaktilla. Mutta eihän tästä voi syyttää muuta kuin omaa täydellistä osaamattomuutta ja toisaalta jatkuvan ja johdonmukaisen treenin puutetta. Oikeansuuntainen lääke on löytynyt nyt ja on hienoa huomata, että edistytään. Sitä paitsi Rokilla alkaa mun mielestä nyt olla pääkopan puolesta rahkeita oikeasti kokeisiin. Ehkä siis hyvä, etten ole höntyillyt.
Pari noutoakin tehtiin, ensin leikkinä ja sitten samalla idealla kuin luoksaria. Lopuksi parit jäävät lelupalkalla, kun varsinkin seisomisen stoppi on taas ollut löysä. Tämän kanssa kuitenkin on aiemminkin tehty töitä, kun on ollut taukoa ja tropit on tiedossa. Koko treeni kesti ehkä 20 minuuttia. Leikkien lähdettiin kentältä pois ja fiilis oli hyvä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti