Alkaahan tämä kesäksi muuttua pikkuhiljaa! Kesäkuu oli varsin viileä, mutta nyt on ollut pari aika mukavaa kesäpäivää kera auringon. Nautin helteestä, mutta en valita viileämmistäkään tai edes sateisista säistä, on vaan niin mahtavaa olla lomalla! Ei ole vielä lomafiilis alkanut puuduttamaan. Ja vaikkei näitä lasketakaan, niin edelleen on kuusi viikkoa jäljellä.. ;)
Pari juoksulenkkiä ollaan taas tehty sitten kevään. Omassa lenkkikunnossa on kyllä parantamisen varaa, mutta Rokin kanssa on juuri hyvä tehdä peruskuntoa alle. Rokille sopii sellainen lenkkeily, jossa välillä kävellään ja välillä juostaan, ja se taas on mulle sopiva "kevyt lasku" hölkkäilyn aloittamiseen. Juoksuvyötä en ole jaksanut ajaa sisään, koska en halua tällä hetkellä vetoapua ja toisekseen ohittaminen on edelleen sen verran haasteellista, että juoksuliinan kokoaminen kävisi hankalaksi. Ihan toimiva hölkkävarustus on kevyt hihna ja kuonopanta. Tänäänkin oli päivällä niin hiljaiset pururadat, että pidin Rokia suurimman osan ajasta irti. Toki otan sen kiinni, kun joku tulee vastaan oli mukana koiraa tai ei. Samoin vilkuilen olan yli, jos joku tulee sieltä nopeammin. Roki on kyllä niin kätevä irtipidettäväkin, kun tottelee aika nätisti luoksetulokutsuja ja kulkee käskettäessä myös takana. Lisäksi se ei säntäile lintujen sun muiden perään ja pysyy reitillä. Tänään oli ehkä himpan liian lämmintä hölkälle, mutta lähdettiin kuitenkin, kun luvassa oli sen päälle uintia.
Uimiset otettiin sitten vepetreeneissä Muuramessa. Olin itse hukkuvana näissä treeneissä. Pitihän lupaus pitää, kun jo kaksi viikkoa sitten niin uhosin. Tämä oli myös talviturkin heittäminen mulle... Roki teki ensin viennin. Lyhyestä matkasta ihan ok suoritus, kurotin esinettä vähän liian pitkälle ja Roki ennakoi ihan hiukan irroitusta. Toinen tehtiin käytännössä täydestä eli 30 metrin matkasta, kun vene vielä vähän meni tuulen mukana kauemmas. Todella hyvä suoritus Rokilta! Kannustin kyllä matkan varrella, mutta nyt toi erittäin hyvin käteen, vähän vielä pidättelin ja vedin kättä Rokin nenän edessä pistäen sen todella tuomaan damin käteen, ja perille tuli. Vaude vau, täähän alkaa olla hyvä!
Hukkuva olin tosiaan minä, ja Tiitu lähetti Rokin. Jälleen ennalta oli vaikea sanoa, miten Roki toimii, kun oma ihminen putoaa veteen. Matkaa oli ehkä 20 metriä ja Rokihan toimi. Pari kertaa korjasi otetta patukasta, muttei siis irrottanut. Ote lähti irti, kun jalat otti pohjaan. Meillä ei ollut maalimerkkejä, mutta olettaisin, että tuossa rannassa Roki tuli kuitenkin riittävän pitkälle. Muutkin koirat hakivat hukkuvan ja oli aika hauska kokemus. Varsinaisesti ei palellut, mutta vähän hytisytti jälkikäteen.
Roki teki Tiitun kutsumana vielä veneestä hypyn 30 metristä, kun vaihdoin kuivia vaatteita autolla. Oli kuulemma vähän ämpyillyt veneen reunalla, kun siinä ei ollut liukuestomattoa. Ja mattoahan ei ollut, koska pudotin itseni mukana sen veteen ja se upposi... Mutta ei siis kummempaa ongelmaa Rokilla.
Sain luonnetestipaikan Rokille! Maaningalle mennään 15.9. lauantaina. Ei ollut suurempi ongelma paikkaa saada, tuonne oli vielä tilaa ja oli siis toinen soittelemani paikka. Muuta aikatauluasiaa, Forssan näyttelyohjelma tuli nettiin ja bortsukehä näyttää starttaavan 9:00. Taasen melko aikainen lähtö luvassa... No onneksi meitä lähtee täältä useampi matkaan, Piika ja Tiina sekä Noora nyt ainakin. Forssassa ollaankin sitten kehässä isäpapan kanssa, myös Riitti on ilmoitettu. Tutuista myös Marneus löytyy samasta kehästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti