Vähän liian vaikeita jälkiä

Kylläpä teettää jälkikurssi puuhaa! Lisäksi viimeisen viikon jälkitreenit eivät ihan jokainen enää ole olleet pelkkää voittokulkua. Torstain ohjatuissa treeneissä jätettiin ekaa kertaa koira autoon jäljenteon ajaksi. Jäljen piti olla kaikkinensa n. 50 metriä pitkä (omani tuli pidemmäksi kyllä) ja kahdella 90 asteen kulmalla. Eli pisin jälki tähän mennessä, koira ei näe jäljen tekoa ekaa kertaa ja kaksi sellaista kulmaa, joita ei olla ennen tehty. Mulla oli vähän tappiomieliala jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään (tiedän, asennevamma vaikuttaa myös koiran suoritukseen). Vedin jäljen sellaiseen pöpelikköön, että jo maasto oli haastavampi kuin aiemmin plus menin itse ihan hukkaan. Kun nakit kävi vähiin, jätin loppupalkan ja tarvoin arpapelillä umpimetsästä takaisin pururadalle. (Suuntavaisto vain petti, purkkarille olisi päässyt lyhyempääkin reittiä pitkin.)

Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.

Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.

Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.

Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.

Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.

Terveystulokset

Tulipas hienoja uutisia tänään! Rokin lonkka- ja kyynärkuvien lausunto tuli vihdoin kennelliitosta ja paremmin ei voisi olla. Lonkat A-A ja kyynärät 0-0. Ollaan kyllä niin iloisia näistä uutisista. Sanoihan se eläinlääkäri jo kuvauksen jälkeenkin, ettei hän näe kuvissa mitään vikaa, ja tärkeintähän onkin, että koira on terve. Mutta kyllä se kuitenkin vielä tuntui hyvältä nähdä ihan virallisena nuo tulokset!

Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.

Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.

Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.

Iltajäljet ja aamun näyttelytreeniä

Lauantai pidettiin vapaata jälkitreeneistä. Perjantaina tehtiin yksi kulman kanssa korkeampaan puolukanvarvikkoon, Roki jäljesti sen ihan priimasti. Eilen iltana hämärissä kaksi jälkeä metsään, taas vähän rouheampaa maastoa.

Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!

Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.

Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!

Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.

Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).

Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.

Loma loppuu ja uutta suunnitellaan

Enää kolme kokonaista päivää lomaa jäljellä. Mihin se melkein kymmenen viikkoa meni? Toisaalta, ehkä on hyvän ja onnistuneen loman merkki, että on jo pikkuisen innostunut töihin lähdöstäkin. Ja ei se joululomalla odotettava Thaimaan reissu yhtään myöskään harmita! :D Eilen nyhjättiinkin jotain kuusi tuntia koneella valkkaamassa ja varaamassa hotelleja reissuun.

Phuketista aloitetaan, mutta päätettiin, ettei mennäkään millekään turistirannalle, vaan Phuket Towniin ja reissataan sitten vaikka paikallisbusseilla Katalle ja Patongille. Löytyi vielä tosi paljon halvemmalla erittäin asiallisen oloinen hotelli. Ollaan siellä matkan aluksi kolme yötä ja lopuksi kaksi. Siitä kaupungista päästään myös kätevästi satamaan, josta lautat lähtevät Krabin rannikon saarille. Ensin mennään kahdeksi yöksi Phi Phille, jossa meidän budjetin mukaiset hotellit vaikuttivat kyllä ihan karseilta viemäreiltä, mutta jospa niissä nyt kaksi yötä nukkuisi. Phi Phi ei liene enää ihan se koskematon paratiisi, vaan turistit ovat käsittääkseni sen pilanneet, mutta käydään nyt mekin sitten jalanjälki sinne jättämässä. Sieltä jatketaan Koh Lantalle viikoksi, uuden vuoden yli. Siellähän oltiin häämatkalla ja tykättiin paljon. Tosin tuokin rauhallinen saari on varmaan kolmessa vuodessa muuttunut aikalailla... Koh Lantalta otettiin vähän "parempi" hotelli, kun noissa kahdessa muussa tingittiin rahasta mahdollisimman paljon.

On sitä kiva nyt vaan odotella joululomaa!

Rokin kanssa ollaan jälkeilty nyt lähes joka päivä. Jäljestäminen on kyllä jotain, minkä Roki kokee automaattisesti mielekkääksi. Mitäänhän en tiedä, mutta mun mielestä Rokilla on tosi hyvä vire jälkeen ja se vire löytyy välittömästi. Toisin kuin agilitytreeneissä, joissa ihan koko ajan painiskellaan liiallisen kuumumisen kanssa. Roki on ihan täpinässä, kun teen jälkeä ja vinkuu. Kun lähdemme jäljen alkuun, on veto ihan hirmuinen, juuri ja juuri pystyy käskystä istumaan ja odottamaan lupaa. Heti kun nenä menee ekalle nakille maahan, työskentely alkaa ja intensiteetti on hieno. Roki ei rynni jäljellä ja vaikka nakin paloja jää väliin, se menee kävelyvauhtia ja nenä tiiviisti jäljellä.

Eilen käytiin taas treeneissä ja haastetta tuli kertaheitolla paljon lisää. Aion koko ajan tehdä helpompia jälkiä rinnalla, mutta välillä voisi kokeilla vähän hankalampaa maastoa ja myös treeneissä tulleita uusia juttuja. Eilinen treeni ei ollut sitten missään tapauksessa liian haastava Rokille, olin hurjan ylpeä koiran hyvästä työskentelystä, mutta haluan, että pohja tälle oikein lupaavan kivalle harrastukselle tehdään sen verran hyvin, että tästä voisi joskus saada ihan kilpalajinkin.

Eilen siis tehtiin noin 40 metrin jälki (hyvin summittaisesti arvioin tuon matkan maastossa). Alkuun laitettiin nakkia joka askeleelle, josta sitten taas harvennettiin (laitoin vuoron perään joka kolmannelle ja jokaiselle, vaikka ohje oli jopa vielä harvemmin). Askelen pituutta myös venytettiin vähän, jätin noin viisi senttiä varpaiden ja kannan väliin. Puoliväliin tehtiin kulma, loiva sellainen, muttei kuitenkaan mikään kaarros vaan käännös yhdellä askeleella. Sekä ennen että jälkeen kulman parisen metriä tehtiin taas tiivistä kukonaskelta ja nakkia joka askeleelle, jotta koira ottaisi sen huolella.

Roki selvisi mainiosti harvemmista askelista ja käännöksestä seuraten jälkeä tunnollisesti. Kerran se pyörähti jäljellä ympäri ja söi pari nakkia takaansa. Tällöin riitti vain oikean suunnan osoittaminen ja jälki löytyi uudestaan. Jäljen loppuun jätettiin muutaman metrin pätkä ihan ilman nakkia päättyen pääpalkintopurkkiin. Tällekin osuudelle Roki jatkoi tosi hienosti, tosin vähän ennen purkkia se nosti pään jäljeltä ja näki rasian. Tuossa pohdittiinkin sitten, että pitemmät tyhjät pätkät kannattanee tehdä jäljen keskelle, että nakki on löydettävissä kuono alhaalla ilman selkeää näköhavaintoa. Toisaalta taas lopun nakitonta osuutta puoltaa se, että purkista saisi sitten vaativan jakson jälkeen The Pääpalkinnon.

Ihan huippua oli tavata tänään Rokin iskää Riittiä! Riitti, sen kaveri Käämi ja omistajat kävivät kylässä ja koirien sekä ihmisten näkeminen pitkästä aikaa oli puolin ja toisin oikein mukavaa. Riitti me ollaan tavattu ennen kertaalleen ja Käämiä ei ollenkaan. Nyt tuli katsottua Riittiä ihan eri silmällä, koskea edellisellä kerralla Roki taisi olla vasta haave kasvattajan mielessä... Kyllä tunnistaa Rokin isänsä pojaksi, mutta on niiden olemuksessa erojakin. Riitti on tietysti paljon aikuisempi ja vankempi rakenteeltaan, antanee osviittaa siitä, mitä Rokistakin on tulossa. Ilmeissä myös on eroja, aika paljon näköjään Roki on perinyt ilmeilyään Nitalta, se mulkoilee ja hymyilee :D. Liikkeissä ja eleissä taas on tosi paljon samaa Riitin kanssa. Käämi taas on hauska vempula, olisi ollut kiva pitempäänkin seurata sen tekemisiä ja leikittää vaikka Rokin kanssa. Mutta Tiia epäili, että koirilla saattaa olla kyläilyreissujen jäljiltä tarttunut täitä, eikä sitten päästetty niitä kontaktiin Rokin kanssa. Toisella kertaa sitten!

Ja unohtui ottaa ajantasaiset kuvat isästä ja pojasta :(, olisi ollut kiva tänne sellainen liittää.

Treenit jatkuvat

Allekirjoittaneen pyöreitä juhlittiin viikonloppuna ja Roki pääsi sen johdosta Birgitalle hoitoon. Itse asiassa Roki lähtikin sitten lauantaina turistiksi agilitykisoihin Orivedelle. Oli kuulemma pääpiirteittäin käyttäytynyt asiallisesti ja ollut varsin väsynyt päivän päätteeksi, mutta kuumunut ihan hurjasti, kun Birgitta oli kertaalleen sitä kisapaikalla kävelyttänyt ja hyppyyttänyt lämpimikseen yhtä estettä. Roki on yleensä tosi nöyrää poikaa Birgitan seurassa, mutta tällä kertaa oli sitten vetänyt ne minulle tutut kierrokset, jolloin paukuttaa vain, eikä rekisteröi yhtään minkään sortin kontaktinottoa. Kun tuosta oli poika jäähylle viety, olikin sen jälkeen näyttelyreissuiltakin tutulla tavalla rauhoittunut katselemaan, vaikka ympärillä muita koiria ja ihmisiä paljon onkin.

Hoitopaikkaa tietysti aina silloin tällöin Rokille tarvitaan, mutta nyt onkin talvella edessä pitempi pätkä, kun ollaan nyt varattu lennot Phuketiin joululomalla. Reissu kestää kaksi viikkoa. Thaimaan matkalla juhlistetaan samalla kertaa myös allekirjoittaneen puolison pyöreitä...

Viime loppuviikosta tehtiin vielä parit jäljet, edelleen noin 15 metrin pätkiä kukonaskelilla ja nakki jokaiselle askelelle. Torstaina on seuraava treeni, joten melkein joka päivä varmaan nyt teen Rokille jäljen, ehkä vähän harvennan nakin määrää, mutta teen edelleen kukonaskelilla.

Eilen illalla raahauduin vielä agilitykentälle. Huolimatta emännän väsyneestä olotilasta treenit olivat oikein antoisat. Roki oli hyperkierroksilla, joilta ollaan varmaan kuuman sään takia viimeisten muutaman treenin ajan vältytty. Nyt sitten paukutus ei meinannut loppua millään. Tein muutaman jättöharjoituksen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Sitten päätettiin tehdä rataa pienissä pätkissä lentävillä lähdöillä. Ensin tehtiin hyppy-kepit -yhdistelmää kuudella kepillä. Hypyn jälkeen suorakulmakäännös kepeille. Tehtiin kummastakin suunnasta, jotta tuli ohjausta kepeillä molemmilta puolilta. Ensin vauhtia oli ihan liikaa kepeille tullessa ja vaikka Roki lähti oikeaan väliin, se skippasi monta kertaa seuraavan kepin. Vähän kun saatiin ohjausta ja käskytystä kohdalleen ja vauhtia pikkuisen himmattua, vasemmalla ohjaus meni hienosti. Oikealla sen sijaan sekä emäntä oli vähän pihalla että koiralle vähän vieraampaa menoa. Tähän rauhoitettiin vauhtia reilusti ja pujottelu sujui. En vaan osannut oikein osoittaa aloitusväliä Rokille, kun eka keppi jäikin meidän väliin.

Vähän oli jo virran kärki koiralta katkaistu noilla harjoituksilla ja sitten jatkettiin vielä loppusuoraa, jossa hyppy ja rengas. Rengasta ei olla tehty sitten kevään kurssin. Roki seurasi nyt ohjausta jo niin hyvin, että ei meinannut millään tajuta rengasta, vaan meni alta. Tehtiin sitten pelkkää rengasti niin, että Ansku otti vastaan toiselta puolelta. Sen jälkeen hyppy-rengas siten, että Birgitta piti Rokia lähdössä kiinni, että pääsin ohjaamaan koiraa edelle. Lentävällä lähdöllä en nimittäin ikinä ehtinyt renkaalle ajoissa. Sitten saatiinkin ihan kivoja onnistuneita suorituksia, ongelmana kyllä lentelevät rimat, jos en ole ohjauksessa huolellinen. Jos esimerkiksi olen kumarassa tai tilanteessa liikaa edellä, Rokilta lentää rima hypyssä.

Lopuksi tehtiin vielä kontaktitreeniä puomilla. Tämäkin ollut hyvin vähällä harjoituksella. Käskysanat vähän hakusessa, mun pitää keksiä kontaktille joku hyvä sana, joka sopii omaan suuhun ja ei mielellään ole muussa käytössä koiran kanssa. Sellainen sana, joka mun päässä sopii sekä alku- että loppukontaktille. Saatiin lopulta ihan onnistuneitakin kontakteja, vaikka alussa oikean menetelmän keksiminen meinasi olla työn ja tuskan takana, kun koiralla edelleen oli turhan paljon kierroksia. Lopulta saatiin tähän ihan hyviä lähtöluvanodottamisharjoituksia myös mukaan. Loppukontakti oli hyvä, jos pääsiin palkkaamaan Rokin suoraan nenän edestä. Roki pysyi kontaktilla myös, kun käskin odottamaan ja nousin seisomaan ja palkkasin sieltä. Vaatii kyllä ihan hurjasti vielä treeniä.

Jälkeä etsimässä

Tänään oli ekat jälkitreenit ja olen kyllä ihan innoissani! Niin oli kyllä Rokikin, mutta lähinnä toisista koirista, porukassa oli ihQ nainen Roksun mielestä. Samassa ryhmässä näyttäisi olevan viisi koirakkoa, joka on oikein mukava määrä. Se über-ihana oli Rokia vähän nuorempi bortsunarttu Tankki. Mikä siinä onkin, että samanrotuiseen koiraan tuo iskee silmänsä. Tankki on vielä mun mielestä sinivalkoinen eli ei ihan samaa näköäkään.

No mutta saatiin me sitten hommiakin tehtyä ja Roki kyllä oli tosi kiinnostunut tämän päivän puuhailuista. Aluksi vetäjä esitteli jälkeä harrastuksena ja nyt sain kyllä hyvää perustietoa alkaen käsitteistä ja jäljestä käytännössä. Kurssi on kymmenen kerran mittainen ja päättyy loppukokeeseen, jolla ajetaan 200 metrin jälki. Kuusi keppiä pitäisi nostaa matkalta. Olen saanut tosi hyviä neuvoja jäljen pohjaharjoituksiin ja ollaan siis Rokin kanssa tehty nyt säännöllisesti ensin nakkiruutua ja sitten kolmioita, joita on vähitellen venytetty.

Pitäkää mua nyt vaikka idioottina, mutta nyt valkeni esimerkiksi se, mikä on jälkikeppi :D. Minkäs teet, kun koko koiraurheilun käsitemaailma on ihan ventovieras. Ja kun joku selittää näitä asioita nyypiölle, ei nyypiö aina kehtaa kysyä, että mitä se ja se käytännössä tarkoittaa (tai näyttää). Olin siis ajatellut, että jäljellä kepit, jotka koiran pitää "nostaa", on jotain tarkoitukseen suunniteltuja metrin mittaisia rimoja, jotka tökätään maahan :D. Pieni hervoton sisäinen kikatus pääsi, kun kurssin ohjaaja antoi jokaiselle ryhmäläiselle keppien "starttipaketin", eli kuusi n. 15 senttistä metsästä katkottua sormenpaksuista kepukkaa.

Ajattelin, että tekisimme tänään koirien kanssa juurikin nakkiruudut tms. Mutta kuten joku ennustikin, kurssilla edetään aika rivakkaan. Teimmekin siis ekan ihan oikean jäljen! Noin 15 metriä tallasin metsään kukonaskelin, eli kantapää kiinni edellisen askelen ukkovarpaaseen. Pudotin nakkia joka askeleelle, useimmille sekä kannan että päkiän kohtaan (kouluttajan mukaan yksikin per askel olisi riittänyt). Loppupalkkana kannellisessa purkissa loput nakit. Poistuminen aloituspaikkaan jälki kaukaa kiertäen.

Roki sai katsella jäljen teon. Se lähti jäljelle suurella innolla ja olen kyllä tosi ylpeä sen tarkkuudesta. Vaikka se ei syönyt ihan joka nakinpalaa, se kyllä nuuhkutti käytännössä kaikki askeleet läpi. Kerran se pyörähti paikalla ympäri, mutta ei lähtenyt palaamaan takaisin ja ohjasin hiukan sitä hiukan liinasta jäljelle. Hienosti eteni loppuun asti, jossa sai loput nakit purkista. Kätkin vielä purkin jälkeä tehdessäni vähän puunjuuren taakse, ettei sininen purkin kansi osuisi heti aluksi jo Rokin silmään.

Aion nyt tehdä jälkiä Rokille mahdollisimman monena päivänä ennen seuraavia treenejä (ensi torstaina). Meinaan tehdä edelleen kolmiota ja siitä harjoituksia eteenpäin sekä sitten noita 10-20 metrin jälkiä sekä nurmikolle että metsään. Tuleepahan tehtyä hyvin pohjatyötä jatkolle. Tuo tämänpäiväinen jälki tehtiin metsään sammaleiselle ja varvikkoiselle pohjalle.

Jälki tuntuu oikein kivalta harrastukselta ja koira on myös todella innoissaan touhusta. Hankalinta varmasti tulee totuttuun tapaan olemaan ohjeiden ja palautteen anto ryhmässä, kun Roki ei pysty olemaan rauhassa toisten koirien ja ihmisten ympäröimänä. Kukaan ei varmasti usko, että sama koira on mennyt huippunätisti isossa koiraporukassa näyttelyssä ja odottanut myös rauhallisesti ja hyvällä kontaktilla. Roki sinkoilee ja vinkuu ja haukkuukin. Tuttu ilmiö. Nyt se sentään yritti rauhoittua välillä ja oli aiempaa paremmin kuulolla (jos siis vertaan viime kevään ryhmäkoulutuksiin vaikkapa agilityssa). Se ei vaan malta. Jotenkin oikein näkyy, että se hetken pinnistää rauhallisena, alkaa vapista ja sen jälkeen hihna kiristyy pingahtaen, kun Roksu paukasee lähintä koiraa kohti. Onneksi se keskittyi ihan täysillä edes sen jäljen tekoon ja myös minun työskentelyyn, kun tein jälkeä, vaikka Tankki omistajineen olivat parinkymmenen metrin päässä.

Aksaa taas

Taas on lämpimiä kelejä pidellyt ja samalla ollut melkein päivittäin ukkosta. Hienoa huomata, ettei Roki reagoi ukkosenjyrinään ollenkaan. Tai saattaa kääntää päätä ja todeta äänen, mutta ei mitenkään häiriinny. Tosin tuossa eräänä aamuna viime viikolla sade alkoi kesken aamulenkin ja silloin pamahti ukkonen kertaalleen ihan kohdalla ja jyräys alkoi oikein kunnon repivällä äänellä. Sillä kertaa pompattiin hätkähdyksestä kyllä sekä koira että omistaja molemmat ilmaan...

Eilen käväistiin mökillä kälysen synttäreitä viettämässä ja paikalta löytyi oikein monta ihmistä, jotka Roki kätevästi narutti pallon heittoon kerta toisensa jälkeen. Porukka saunoi myös ja Roki lähti vuoronperään kaikkien kanssa uintilenkille. Roki oli jo aika rento tuon neljän tunnin rupeaman jälkeen, mutta päätettiin sitten vielä lähtä agilitytreeneihin illalla.

Olipa hyvä treeni taas! Edistystä ollaan otettu lähtöön jätön kanssa. Tai sitten onnistumiset johtuivat väskästä koirasta. Treenattiin kuitenkin ensin taas yksittäisellä hyppyesteellä kentän reunassa pelkkää jättöä. Ensin ilman hyppyä ja sitten hypyn kanssa. Vuoronperään palasin takaisin palkkaamaan koiraa ja hyppyytin esteen yli. Paukutusta ei nyt kuulunut, vaikka Roki ennakoikin jonkun aloituksen. Jes! Toisaalta nyt mätti maahanmeno. Roki ei mennyt oikeastaan ollenkaan sivulta maahan ja se nyt on jo pitkään ollut ihan varma toko-liike, sekä paikaltaan että liikkeestä. Outoa. Nyt sen kanssa taas askel taaksepäin. Muistaakseni tällaisia vaiheita oli joskus talvella myös, että joku tuttu liike muuttuikin vaikeaksi.



Rata oli helppo ja tehtiin lentävällä lähdöllä. Ovaalinmuotoinen, jossa vastakkaisissa päissä U-putket ja putkien välissä kaksi hyppyä molemmin puolin. Koira piti ohjata esteeltä toiselle ristiin, joten valssikäännös tehtiin hyppyjen välissä. Aluksi taaskaan en osannut nähdä rataa koiran silmin ja oma liikekin oli hätäistä. Nyt kuitenkin ajatus tuli aika pian mukaan ja idea jatkuvassa liikkeessä pysymisessä. Linjatkin aukenivat ja ohjaus alkoi toimia myös valssissa koiraa huomioiden. Olin ihan poikki jo juoksemisesta, kenties koirakin, mutta vielä piti yksi kerta aina tehdä :D.

Roki irtoaa yleensä tosi hyvin putkelle, mutta nyt tuli vaikeuksia, jos minä ensin juoksin täysillä hypyltä toiselle ja sitten pysähdyin "heittämään" koiran putkeen. Roki hämmentyi, kun näki minun liikkeen stoppaavaan eikä sitä huvittanut mennä putkeen. Oli sitten juostava koiran kanssa lähemmäs putkea, jolloin ongelma hävisi. Hauska "rata" oli, vauhdikas jälleen, mutta ajatustakin alkoi saada omaan toimintaan mukaan.


Keskiviikkona lähdetään Taitavien tassujen jälkikurssille. Se järjestetään kivasti lähellä Hiihtomaassa. Tässä on tehty kesän aikana nakkiruutuja ja -kolmioita, mutta onhan se nyt mun kokemattomuus huomioiden kätevintä lähteä säännöllisiin ohjattuihin treeneihin. Todennäköisesti hommaa vaan pitää aika paljon treenata myös treenien välillä, jotta pysytään tahdissa mukana. Mutta niin sitten tehdään!