Lauantai pidettiin vapaata jälkitreeneistä. Perjantaina tehtiin yksi kulman kanssa korkeampaan puolukanvarvikkoon, Roki jäljesti sen ihan priimasti. Eilen iltana hämärissä kaksi jälkeä metsään, taas vähän rouheampaa maastoa.
Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!
Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.
Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!
Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.
Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).
Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.
Olkaapa hyvät! :)
VastaaPoistaOn se Roki vaan niin taitava, ja kaiken lisäksi mulle juuri sellainen pakkaus jonka kanssa on ihana tehdä :)