Enää kolme kokonaista päivää lomaa jäljellä. Mihin se melkein kymmenen viikkoa meni? Toisaalta, ehkä on hyvän ja onnistuneen loman merkki, että on jo pikkuisen innostunut töihin lähdöstäkin. Ja ei se joululomalla odotettava Thaimaan reissu yhtään myöskään harmita! :D Eilen nyhjättiinkin jotain kuusi tuntia koneella valkkaamassa ja varaamassa hotelleja reissuun.
Phuketista aloitetaan, mutta päätettiin, ettei mennäkään millekään turistirannalle, vaan Phuket Towniin ja reissataan sitten vaikka paikallisbusseilla Katalle ja Patongille. Löytyi vielä tosi paljon halvemmalla erittäin asiallisen oloinen hotelli. Ollaan siellä matkan aluksi kolme yötä ja lopuksi kaksi. Siitä kaupungista päästään myös kätevästi satamaan, josta lautat lähtevät Krabin rannikon saarille. Ensin mennään kahdeksi yöksi Phi Phille, jossa meidän budjetin mukaiset hotellit vaikuttivat kyllä ihan karseilta viemäreiltä, mutta jospa niissä nyt kaksi yötä nukkuisi. Phi Phi ei liene enää ihan se koskematon paratiisi, vaan turistit ovat käsittääkseni sen pilanneet, mutta käydään nyt mekin sitten jalanjälki sinne jättämässä. Sieltä jatketaan Koh Lantalle viikoksi, uuden vuoden yli. Siellähän oltiin häämatkalla ja tykättiin paljon. Tosin tuokin rauhallinen saari on varmaan kolmessa vuodessa muuttunut aikalailla... Koh Lantalta otettiin vähän "parempi" hotelli, kun noissa kahdessa muussa tingittiin rahasta mahdollisimman paljon.
On sitä kiva nyt vaan odotella joululomaa!
Rokin kanssa ollaan jälkeilty nyt lähes joka päivä. Jäljestäminen on kyllä jotain, minkä Roki kokee automaattisesti mielekkääksi. Mitäänhän en tiedä, mutta mun mielestä Rokilla on tosi hyvä vire jälkeen ja se vire löytyy välittömästi. Toisin kuin agilitytreeneissä, joissa ihan koko ajan painiskellaan liiallisen kuumumisen kanssa. Roki on ihan täpinässä, kun teen jälkeä ja vinkuu. Kun lähdemme jäljen alkuun, on veto ihan hirmuinen, juuri ja juuri pystyy käskystä istumaan ja odottamaan lupaa. Heti kun nenä menee ekalle nakille maahan, työskentely alkaa ja intensiteetti on hieno. Roki ei rynni jäljellä ja vaikka nakin paloja jää väliin, se menee kävelyvauhtia ja nenä tiiviisti jäljellä.
Eilen käytiin taas treeneissä ja haastetta tuli kertaheitolla paljon lisää. Aion koko ajan tehdä helpompia jälkiä rinnalla, mutta välillä voisi kokeilla vähän hankalampaa maastoa ja myös treeneissä tulleita uusia juttuja. Eilinen treeni ei ollut sitten missään tapauksessa liian haastava Rokille, olin hurjan ylpeä koiran hyvästä työskentelystä, mutta haluan, että pohja tälle oikein lupaavan kivalle harrastukselle tehdään sen verran hyvin, että tästä voisi joskus saada ihan kilpalajinkin.
Eilen siis tehtiin noin 40 metrin jälki (hyvin summittaisesti arvioin tuon matkan maastossa). Alkuun laitettiin nakkia joka askeleelle, josta sitten taas harvennettiin (laitoin vuoron perään joka kolmannelle ja jokaiselle, vaikka ohje oli jopa vielä harvemmin). Askelen pituutta myös venytettiin vähän, jätin noin viisi senttiä varpaiden ja kannan väliin. Puoliväliin tehtiin kulma, loiva sellainen, muttei kuitenkaan mikään kaarros vaan käännös yhdellä askeleella. Sekä ennen että jälkeen kulman parisen metriä tehtiin taas tiivistä kukonaskelta ja nakkia joka askeleelle, jotta koira ottaisi sen huolella.
Roki selvisi mainiosti harvemmista askelista ja käännöksestä seuraten jälkeä tunnollisesti. Kerran se pyörähti jäljellä ympäri ja söi pari nakkia takaansa. Tällöin riitti vain oikean suunnan osoittaminen ja jälki löytyi uudestaan. Jäljen loppuun jätettiin muutaman metrin pätkä ihan ilman nakkia päättyen pääpalkintopurkkiin. Tällekin osuudelle Roki jatkoi tosi hienosti, tosin vähän ennen purkkia se nosti pään jäljeltä ja näki rasian. Tuossa pohdittiinkin sitten, että pitemmät tyhjät pätkät kannattanee tehdä jäljen keskelle, että nakki on löydettävissä kuono alhaalla ilman selkeää näköhavaintoa. Toisaalta taas lopun nakitonta osuutta puoltaa se, että purkista saisi sitten vaativan jakson jälkeen The Pääpalkinnon.
Ihan huippua oli tavata tänään Rokin iskää Riittiä! Riitti, sen kaveri Käämi ja omistajat kävivät kylässä ja koirien sekä ihmisten näkeminen pitkästä aikaa oli puolin ja toisin oikein mukavaa. Riitti me ollaan tavattu ennen kertaalleen ja Käämiä ei ollenkaan. Nyt tuli katsottua Riittiä ihan eri silmällä, koskea edellisellä kerralla Roki taisi olla vasta haave kasvattajan mielessä... Kyllä tunnistaa Rokin isänsä pojaksi, mutta on niiden olemuksessa erojakin. Riitti on tietysti paljon aikuisempi ja vankempi rakenteeltaan, antanee osviittaa siitä, mitä Rokistakin on tulossa. Ilmeissä myös on eroja, aika paljon näköjään Roki on perinyt ilmeilyään Nitalta, se mulkoilee ja hymyilee :D. Liikkeissä ja eleissä taas on tosi paljon samaa Riitin kanssa. Käämi taas on hauska vempula, olisi ollut kiva pitempäänkin seurata sen tekemisiä ja leikittää vaikka Rokin kanssa. Mutta Tiia epäili, että koirilla saattaa olla kyläilyreissujen jäljiltä tarttunut täitä, eikä sitten päästetty niitä kontaktiin Rokin kanssa. Toisella kertaa sitten!
Ja unohtui ottaa ajantasaiset kuvat isästä ja pojasta :(, olisi ollut kiva tänne sellainen liittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti