maanantai 15. elokuuta 2011

Vähän liian vaikeita jälkiä

Kylläpä teettää jälkikurssi puuhaa! Lisäksi viimeisen viikon jälkitreenit eivät ihan jokainen enää ole olleet pelkkää voittokulkua. Torstain ohjatuissa treeneissä jätettiin ekaa kertaa koira autoon jäljenteon ajaksi. Jäljen piti olla kaikkinensa n. 50 metriä pitkä (omani tuli pidemmäksi kyllä) ja kahdella 90 asteen kulmalla. Eli pisin jälki tähän mennessä, koira ei näe jäljen tekoa ekaa kertaa ja kaksi sellaista kulmaa, joita ei olla ennen tehty. Mulla oli vähän tappiomieliala jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään (tiedän, asennevamma vaikuttaa myös koiran suoritukseen). Vedin jäljen sellaiseen pöpelikköön, että jo maasto oli haastavampi kuin aiemmin plus menin itse ihan hukkaan. Kun nakit kävi vähiin, jätin loppupalkan ja tarvoin arpapelillä umpimetsästä takaisin pururadalle. (Suuntavaisto vain petti, purkkarille olisi päässyt lyhyempääkin reittiä pitkin.)

Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.

Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.

Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.

Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.

Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti