Sunnuntai-iltana vääntäydyttiin agilitytreeneihin. Todellakin meinasi olla lähdössä tekeminen, lauantain näyttelykeikka oli raskas ja sunnuntaina ei tahtonut jaksaa mitään. Yllättäen olikin sitten tosi kivaa ja homma sujui!
Ensinnäkin Roki malttoi tokoilla kentän laidalla mallikkaasti ja hyvällä vireellä. Yleensä sen motivaatio kohdistuu vain aksaesteisiin ja perusasennon tai seuruun tekeminen evvk. Koira oli varmaan vähän väsynyt edellisen päivän jäljiltä ja sunnuntaina oli todella lämmin ilma, joten nämä kaikki yhdessä tekivät hyvän lopputuloksen. Jättö onnistui tosi kivasti yhdellä hypyllä, kun taas sivussa sitä treenattiin. Vähän lämmiteltiin myös tekemällä kahdeksikkoa hypyllä. Rimakin pysyi!
Rataa tehtiin pätkissä ja pääsin itse yllättävän nopeasti kärryille. Vähän alan jo tajuamaan omaa tekemistäni ja myös ymmärtämään virheitä itse. Rokin jättäminen lähtöön onnistui myös radalla, vaikka minun aloituspaikka olikin kaukana, kahden esteen etupuolella. Sain lopulta ohjauksen toimimaan aika hyvin, ja koirakin paukutti vain silloin, kun sekoilin. Mutta ne rimat kyllä lentelevät. Anskukin mietti, että ei se pelkästään mun kämmeistä johdu. Koira ei vaan kerta kaikkiaan katso niitä hyppyjä, roiskii vaan. Hyppytreeniä siis ja tarkkuutta Rokille, että se itse myös havainnoisi esteitä.
Lopuksi tehtiin keinua. Tämä siis ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin. Kontaktipinnat menivät vähän aiempaa paremmin, ollaan Rokin kanssa treenailtu kontakteja portaissa. Otin kokonaan uuden sanan kontaktille, koska 'KOSKE' liittyy ainakin mun mielessä niin selvästi tokoiluun. Kontaktipinta on nyt 'PISTE'. Keinun kanssa vahvistui nyt mun käsitys siitä, että Rokia ei tosiaankaan pelota tai epäilytä tuo este. Se ei vaan ole tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu. Roki menisi ihan hurjalla vauhdilla vaan läpi, ja silloin jää jälkimmäinen kontakti tekemättä, kun koira pomppaa keinun keikahtaessa alas. Eli malttia ja tuntumaa esteeseen haetaan. Pelosta ei tosiaan ole kyse.
Kivat treenit kaikkiaan, ainut vaan, että kävellessämme autolle katsoin, että Roki ikään kuin aristaa askeliaan. Eilen ja tänä aamuna olen kiinnittänyt samaan huomiota ja näyttää siltä, että se onnahtelee etuosaansa. On todella vaikea sanoa, mitä kohtaa, mutta käynnissä joka toisella askeleella pää ja hartia jollain tavalla painuu alemmas. Varpaissa ei näy mitään eikä Roki arista kopelointia, vaikka olen kummatkin etujalat käynyt hieroen ja puristellen läpi. Myöskään nivelien taivuttelu ei aiheuta mitään reaktioita. Täytyy tätä seurata. Eilen käytiin illalla jäljellä Annen ja Ainon kanssa, jälki meni hanurilleen, mutta ralli Ainon kanssa oli kivaa ja mitään vaivaa ei Rokilla näkynyt. Tänä aamuna sitten taas.
Jälki kaatui taas pariin yökkäykseen ja hervottomaan heinänsyöntiin. Nyt Annen kanssa sitä ihmeteltiin ja vahva veikkaus on, että Rokin valjaat eivät sovi hommaan. Roki veti ihan kamalasti eilen jäljellä, vauhtia liikaa. Valjaat saattoivat olla vähän tiukallakin, mutta epäilen, että niiden malli ylipäätään on sellainen, että veto kohdistuu suoraan rintalastan yläosaan ja saa Rokin yskähtelemään. Pahimmillaan siis oksentamaan ja siihen loppuu jäljestys. Nyt on ensiksi kokeiltava toisenmallisia valjaita.
Jotain hyvääkin, aloitimme jäljen janalta, n. 5 metrin päästä itse jäljestä. Roki lähti vauhdilla, mutta bongasi jäljen todella suoraan ja lähti oikeaan suuntaan epäröimättä!
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Näyttelemässä
Tänään pyörähdettiin Tervakoskella kv-näyttelyssä. Kotiin tuotiin Erittäin Hyvä koira. Eli serttejä ei tällä kertaa ropissut, mutta taso oli mielestäni kyllä tosi kova tänään. Koiria oli ilmoitettu kehään 29 bortsua. Roki kisasi nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Kehässä se käyttäytyi jälleen hienosti, Noorakin alkaa olla aika kokenut jo esittämään Rokista kaikki parhaat puolet! Ainut vaan että häntä oli liikkeessä oikein kunnon vappuhuiska. Ja tällä kertaa se häiritsi myös tuomaria.
Saatiin mielestäni oikein Rokin näköinen arvostelu, joka on kyllä linjassa sen kanssa, mitä itsekin ajattelen Rokista. Oikein hieno päivä oli kaikinpuolin, tällä kertaa myös sään puolesta. Roki käyttäytyi myös tosi hienosti ylipäätään näyttelypaikalla ja rauhoittui aiempaa paremmin häkkiinsä.
Arvostelu:
NUO-EH "16 months. Of correct size & good proportions. He needs to develope the chest & needs a bit more upper arm. His head is a little narrow at the moment. Good expression. Has a good stride (astelu, harppaus). His tail set & carriage could be better." Frank Kane, Iso-Britannia.
Mukana reissussa oli myös pari muuta bortsua samassa seurueessa. Annen Aino (Pikkupaimenen U Make Me Crazy), niukin naukin 9 kk vanha tyttönen, oli tänään kolmannessa junnunäyttelyssään ERI1 SA. PN-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta Aino sai todella hienon arvostelun tuomarilta, erittäin hienoa tulevaisuutta Ainolle povattiin! Lisäksi matkassa oli Pikkupaimenen Front Page News eli Tuisku-mummo. Tuisku putsasi vankalla kokemuksella pöydän haalien kaikki mahdolliset ROP-tittelit. Sinne edelleen meidän lähtiessä jäivät Anne sekä koirat odottelemaan ryhmäkehiä Tuiskun kanssa. Onnea, hieno veteraani Tuisku kyllä on!
Saatiin mielestäni oikein Rokin näköinen arvostelu, joka on kyllä linjassa sen kanssa, mitä itsekin ajattelen Rokista. Oikein hieno päivä oli kaikinpuolin, tällä kertaa myös sään puolesta. Roki käyttäytyi myös tosi hienosti ylipäätään näyttelypaikalla ja rauhoittui aiempaa paremmin häkkiinsä.
Arvostelu:
NUO-EH "16 months. Of correct size & good proportions. He needs to develope the chest & needs a bit more upper arm. His head is a little narrow at the moment. Good expression. Has a good stride (astelu, harppaus). His tail set & carriage could be better." Frank Kane, Iso-Britannia.
Mukana reissussa oli myös pari muuta bortsua samassa seurueessa. Annen Aino (Pikkupaimenen U Make Me Crazy), niukin naukin 9 kk vanha tyttönen, oli tänään kolmannessa junnunäyttelyssään ERI1 SA. PN-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta Aino sai todella hienon arvostelun tuomarilta, erittäin hienoa tulevaisuutta Ainolle povattiin! Lisäksi matkassa oli Pikkupaimenen Front Page News eli Tuisku-mummo. Tuisku putsasi vankalla kokemuksella pöydän haalien kaikki mahdolliset ROP-tittelit. Sinne edelleen meidän lähtiessä jäivät Anne sekä koirat odottelemaan ryhmäkehiä Tuiskun kanssa. Onnea, hieno veteraani Tuisku kyllä on!
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Kaikennäköistä puuhailua
Vaihteeksi on taas puuhasteltu Rokin kanssa kaikennäköistä. Jälkiä on tällä viikolla tehty vähän edellistä vähemmän, ja siitä voipi olla ihan hyvät seuraukset! Maanantaina lähdettiin Annen ja Aino-bc:n kanssa Hiihtomaahan tarkoituksena tehdä hauvoille jäljet ja pikkuisen kävelyttää niitä. Reissuun meni lopulta reilut kaksi tuntia. Anne teki Ainolle jäljen lyhyeksi niitettyyn heinikkoon ja minä Rokille metsään. Rokin jälki oli 50-100 metriä pitkä (oikeesti ei mulla ole pituudesta hajuakaan, multa katoaa suuntavaiston lisäksi myös kaikennäköinen matkanarviointitaito metsässä). Roki jäljesti pitkästä aikaa nyt todella hyvin! Alussa höntysi vähän, mutta rauhottui ja oli tosi tarkka. Jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa eri suuntiin ja kaksi kaarretta. Kulmat menivät erittäin hienosti. Jäljelle sattui myös polku, jonka Roki tällä kertaa myös otti hyvin.
Kiva huomata, että pieni treenimäärän kevennys toi näin hyviä tuloksia! Keppien treenaamisessa me sen sijaan ollaan nyt jäljessä. Roki ei bongaa keppejä jäljeltä ollenkaan ja mun mielestä syy on se, ettei se osaa yhdistää keppejä jälkeen. Koska muuten se nostaa omat kepit kaikennäköisen risukon joukosta hienosti ja on niistä kiinnostunut. Pitäisi varmaan tehdä sille lyhyitä keppijälkiä. Leikkipalkkakin saattaisi auttaa keppien huomioimiseen jäljellä.
Huomenna jäljestetään taas ohjatuissa treeneissä. Tänään jäi jäljen teko väliin ja eilen Roki treenasi vain keppejä Villen kanssa lenkillä. Katsotaan huomenna, miten sujuu!
Ai niin, maanantain treenit jatkuivat sitten Rokin ja Ainon riehuttamisella, Aino rypi oikein kunnon mutalääryissä ja päätettiin uittaa koirat Asmalammessa. Lopulta lenkkeiltiin koko lammen ympäri ja Roki ehti uimaan oikein urakalla kepin perässä. Jotenkin näytti että uintiin on tullut vauhtia lisää. Edellisestä kerrasta onkin nyt jo aikaa.
Tänään poikettiin Viihdekeskuksella "viimeistelytreenissä" Tervakosken kv-näyttelyä varten, joka siis on lauantaina. Mukana myös Aino ja Tuisku-bc. Noora testaili Ainoa ensin ja itse vähäsen tokoilin Rokin kanssa. Ei olla tehty pitkään aikaan yhtään mitään sillä sektorilla ja voi kun olikin poju innoissaan! Palauteltiin ruutua mieleen, ja hienosti sujui! Ihan liekeissä koko koira, tehtiin juuri noita vauhdikkaita juttuja, lähinnä noutoa ja ruutua. Vähän hyppyytin myös estettä, kentällä oli pk-este.
Noora juoksutti sitten Rokia ja Anne kopeloi seisottaessa. Vähän oli koira levoton, taisi olla melko nälkäisenä nakin perään. Eiköhän se kuitenkin kehässä taas suju! Treenin lopuksi pikkuisen vielä päästettiin Aino ja Roki rallattelemaan.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Elämää porokoiran kanssa
Roki on nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna joutunut stressaantumaan vieraasta naisseurasta. Viikko sitten porokoiramummo Alli oli meillä viikonlopun yli isäntäväen ollessa pk-lajien SM-kisoissa. Allin kanssa Rokikin osaa ottaa ihan lunkisti, koirat eivät ole järin kiinnostuneita toisistaan ja Alli viihtyi lähinnä keittiön pöydän alla. Vähän Rokin piti kuitenkin mustis olla ja paukuttaa, kun Alli liimautui jalkaan kiinni rapsuteltavaksi.
Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D
Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.
Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.
Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.
Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).
Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!
Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D
Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.
Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.
Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.
Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).
Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!
maanantai 15. elokuuta 2011
Eilen myös liideltiin
Eli ehditiin myöskin agility-treeneihin eilen. Roki toimi kohtuu hyvin taas erillisellä hypyllä, jolla treenattiin jättöä, odottamista ja lähtöä. Lämmittelyksi myös kahdeksikkoja hypyn yli ja ympäri.
Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!
Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.
Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.
Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...
Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!
Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.
Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.
Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...
Vähän liian vaikeita jälkiä
Kylläpä teettää jälkikurssi puuhaa! Lisäksi viimeisen viikon jälkitreenit eivät ihan jokainen enää ole olleet pelkkää voittokulkua. Torstain ohjatuissa treeneissä jätettiin ekaa kertaa koira autoon jäljenteon ajaksi. Jäljen piti olla kaikkinensa n. 50 metriä pitkä (omani tuli pidemmäksi kyllä) ja kahdella 90 asteen kulmalla. Eli pisin jälki tähän mennessä, koira ei näe jäljen tekoa ekaa kertaa ja kaksi sellaista kulmaa, joita ei olla ennen tehty. Mulla oli vähän tappiomieliala jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään (tiedän, asennevamma vaikuttaa myös koiran suoritukseen). Vedin jäljen sellaiseen pöpelikköön, että jo maasto oli haastavampi kuin aiemmin plus menin itse ihan hukkaan. Kun nakit kävi vähiin, jätin loppupalkan ja tarvoin arpapelillä umpimetsästä takaisin pururadalle. (Suuntavaisto vain petti, purkkarille olisi päässyt lyhyempääkin reittiä pitkin.)
Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.
Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.
Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.
Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.
Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.
Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.
Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.
Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.
Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.
Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.
torstai 11. elokuuta 2011
Terveystulokset
Tulipas hienoja uutisia tänään! Rokin lonkka- ja kyynärkuvien lausunto tuli vihdoin kennelliitosta ja paremmin ei voisi olla. Lonkat A-A ja kyynärät 0-0. Ollaan kyllä niin iloisia näistä uutisista. Sanoihan se eläinlääkäri jo kuvauksen jälkeenkin, ettei hän näe kuvissa mitään vikaa, ja tärkeintähän onkin, että koira on terve. Mutta kyllä se kuitenkin vielä tuntui hyvältä nähdä ihan virallisena nuo tulokset!
Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.
Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.
Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.
Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.
Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.
Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)