Onnistumisia ja huolia

Sunnuntai-iltana vääntäydyttiin agilitytreeneihin. Todellakin meinasi olla lähdössä tekeminen, lauantain näyttelykeikka oli raskas ja sunnuntaina ei tahtonut jaksaa mitään. Yllättäen olikin sitten tosi kivaa ja homma sujui!

Ensinnäkin Roki malttoi tokoilla kentän laidalla mallikkaasti ja hyvällä vireellä. Yleensä sen motivaatio kohdistuu vain aksaesteisiin ja perusasennon tai seuruun tekeminen evvk. Koira oli varmaan vähän väsynyt edellisen päivän jäljiltä ja sunnuntaina oli todella lämmin ilma, joten nämä kaikki yhdessä tekivät hyvän lopputuloksen. Jättö onnistui tosi kivasti yhdellä hypyllä, kun taas sivussa sitä treenattiin. Vähän lämmiteltiin myös tekemällä kahdeksikkoa hypyllä. Rimakin pysyi!

Rataa tehtiin pätkissä ja pääsin itse yllättävän nopeasti kärryille. Vähän alan jo tajuamaan omaa tekemistäni ja myös ymmärtämään virheitä itse. Rokin jättäminen lähtöön onnistui myös radalla, vaikka minun aloituspaikka olikin kaukana, kahden esteen etupuolella. Sain lopulta ohjauksen toimimaan aika hyvin, ja koirakin paukutti vain silloin, kun sekoilin. Mutta ne rimat kyllä lentelevät. Anskukin mietti, että ei se pelkästään mun kämmeistä johdu. Koira ei vaan kerta kaikkiaan katso niitä hyppyjä, roiskii vaan. Hyppytreeniä siis ja tarkkuutta Rokille, että se itse myös havainnoisi esteitä.

Lopuksi tehtiin keinua. Tämä siis ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin. Kontaktipinnat menivät vähän aiempaa paremmin, ollaan Rokin kanssa treenailtu kontakteja portaissa. Otin kokonaan uuden sanan kontaktille, koska 'KOSKE' liittyy ainakin mun mielessä niin selvästi tokoiluun. Kontaktipinta on nyt 'PISTE'. Keinun kanssa vahvistui nyt mun käsitys siitä, että Rokia ei tosiaankaan pelota tai epäilytä tuo este. Se ei vaan ole tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu. Roki menisi ihan hurjalla vauhdilla vaan läpi, ja silloin jää jälkimmäinen kontakti tekemättä, kun koira pomppaa keinun keikahtaessa alas. Eli malttia ja tuntumaa esteeseen haetaan. Pelosta ei tosiaan ole kyse.

Kivat treenit kaikkiaan, ainut vaan, että kävellessämme autolle katsoin, että Roki ikään kuin aristaa askeliaan. Eilen ja tänä aamuna olen kiinnittänyt samaan huomiota ja näyttää siltä, että se onnahtelee etuosaansa. On todella vaikea sanoa, mitä kohtaa, mutta käynnissä joka toisella askeleella pää ja hartia jollain tavalla painuu alemmas. Varpaissa ei näy mitään eikä Roki arista kopelointia, vaikka olen kummatkin etujalat käynyt hieroen ja puristellen läpi. Myöskään nivelien taivuttelu ei aiheuta mitään reaktioita. Täytyy tätä seurata. Eilen käytiin illalla jäljellä Annen ja Ainon kanssa, jälki meni hanurilleen, mutta ralli Ainon kanssa oli kivaa ja mitään vaivaa ei Rokilla näkynyt. Tänä aamuna sitten taas.

Jälki kaatui taas pariin yökkäykseen ja hervottomaan heinänsyöntiin. Nyt Annen kanssa sitä ihmeteltiin ja vahva veikkaus on, että Rokin valjaat eivät sovi hommaan. Roki veti ihan kamalasti eilen jäljellä, vauhtia liikaa. Valjaat saattoivat olla vähän tiukallakin, mutta epäilen, että niiden malli ylipäätään on sellainen, että veto kohdistuu suoraan rintalastan yläosaan ja saa Rokin yskähtelemään. Pahimmillaan siis oksentamaan ja siihen loppuu jäljestys. Nyt on ensiksi kokeiltava toisenmallisia valjaita.

Jotain hyvääkin, aloitimme jäljen janalta, n. 5 metrin päästä itse jäljestä. Roki lähti vauhdilla, mutta bongasi jäljen todella suoraan ja lähti oikeaan suuntaan epäröimättä!